VIIMEINEN ELONLEIKKUU

– KUTSU POLVILLE

Viisi vuotta sitten kutsuin ihmisiä kotikaupungissani polvirukoukseen – parannuksen ja pyhyyden hengessä, Jumalan kasvojen eteen.

Jouduin rukoilemaan yksin.

Kutsu ei saanut vastakaikua.

Ei haluttu tarttua tapaan, joka ei lähtenyt meidän omista järjestelyistämme – vaikka juuri tämä sama polvirukouksen tie on ravistellut nyt kansakuntia eri puolilla maailmaa.

Keniassa herätys alkoi yli 20 vuotta sitten, kun pieni leskinaisten rukouspiiri nöyrtyi Jumalan eteen ja teki parannusta kansansa synneistä. Jumala näki sen.

Hän lähetti Profeetan kutsumaan kansakuntia:

Tehkää parannus. Valmistautukaa Messiaan tuloon. Olkaa hereillä.

Tänään tuo missio jatkuu.

Ihmisiä uudistuu, sairaita paranee, kuolleita nousee, ja kokonaisia yhteiskuntia ravistellaan Jumalan voimasta.

Ja nyt — Suomi saa vielä mahdollisuuden.

Mutta tämä on viimeinen elonleikkuu.

Tämä ei ole herätys, jossa me määrittelemme miten Jumalan tulisi toimia.

Ei herätys, joka tottelee meidän kaavojamme, tunteitamme tai traditioitamme.

Tämä on uskon askel, jossa katsotaan näkyväisen tuolle puolen — ja sanotaan:

Herra, Sinä johdat. Me seuraamme.

Me emme voi enää janomme keskellä huutaa Jumalaa – ja sitten, kun Hän vastaa, sanoa:

”Ei näin! Ei tällä tavalla! Me halusimme toisenlaisen ilmestyksen!”

On aika nöyrtyä.

On aika taipua.

On aika tehdä parannus.

On aika astua siihen, mitä Jumala jo tekee muualla — eikä sulkea taivasta suomalaisen ylpeyden tähden.

“Jos minun kansani, joka on otettu minun nimeeni, nöyrtyy ja rukoilee ja etsii minun kasvojani ja kääntyy pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta, annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa terveeksi.”

— 2. Aik. 7:14

Herra kutsuu. Kuuleeko Suomi?

Lue lisää:

https://katja-leena.blogspot.com/2021/04/kuusin-kansan-palvojat-ja-ylistajat.html