Pappeus Vapaakirkollinen vs. Ev.lut. pappeus

Pappeus – kaksi näkemystä

Vapaakirkollinen vs. evankelis-luterilainen ymmärrys

KL Klinga

Kysymys pappeudesta ei ole vain käytännöllinen tai organisatorinen. Se on syvästi teologinen:

mitä Uusi testamentti opettaa seurakunnan virasta ja palvelutehtävistä?

Tässä kohden kristikunnassa on kaksi erilaista painotusta.

1. Evankelis-luterilainen näkemys: erityinen pappisvirka

Evankelis-luterilaisessa kirkossa korostetaan erityistä, vihittyä virkaa:

• pappi toimii julkisen sanan ja sakramenttien hoitajana (Matt. 28:18–20; 1. Kor. 11:23–25)
• virka ymmärretään apostolisen jatkumon kantajana (Joh. 20:21–23)
• jumalanpalveluksen johtaminen kuuluu vihitylle viranhaltijalle

Tässä ajattelussa:

• seurakunnassa on erityinen virka, joka erotetaan muusta seurakunnasta
• virka nähdään Jumalan asettamana järjestyksenä

Perinteisessä tulkinnassa myös tietyt Raamattun kohdat (esim. 1. Kor. 14:33–34; 1. Tim. 2:12) on ymmärretty rajaavan tätä virkaa.

2. Vapaakirkollinen näkemys: yleinen pappeus ja armolahjat

Vapaakirkollinen tulkinta lähtee toisesta suunnasta:

> kaikki uskovat ovat pappeja Kristuksessa

• “te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto…” (1. Piet. 2:9)
• Jeesus on ainoa ylimmäinen pappi (Hepr. 4:14–16)
• seurakunta on hengellinen yhteisö, ei papiston varaan rakennettu järjestelmä

Seurakunnan johtamisesta käytetään Uudessa testamentissa muita termejä:

• vanhimmat (Apt. 14:23)
• kaitsijat (Fil. 1:1; 1. Tim. 3:1–2)
• paimenet (Ef. 4:11)

>  Näissä tehtävissä painopiste ei ole asemassa vaan:

• kutsussa (Room. 12:6–8)
• armolahjoissa (1. Kor. 12:4–11)
• hengellisessä kypsyydessä (Tit. 1:5–9)

3. Keskeinen ero: virka vai lahja?

Ero voidaan tiivistää näin:

Ev.lut:

• virka on keskiössä
• tehtävä tulee vihkimyksen kautta

Vapaakirkollinen:

• Kristus on keskiössä
• tehtävä tulee kutsun ja Pyhän Hengen lahjojen kautta (1. Kor. 12:7; Ef. 4:12)

4. Entä Paavalin ohjeet?

Keskustelussa nousevat usein esiin Paavalin kohdat:

• 
  
1. Kor. 14:33–34:
   “niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa…”
• 
  
1. Tim. 2:12:
   “minä en salli, että nainen opettaa enkä että hän hallitsee miestä…”

Vapaakirkollisessa tulkinnassa nämä ymmärretään:

• kontekstisidonnaisiksi ohjeiksi
• liittyen järjestykseen ja paikallisiin ongelmiin

Tärkeä vastapaino samasta kirjeestä:

• 
  
1. Kor. 11:5:
   “jokainen nainen, joka rukoilee tai profetoi…”

>  Siksi Paavali ei voi kieltää kaikkea puhumista.

Kyse ei ole täydellisestä puhekiellosta, vaan

järjestyksestä seurakunnassa (1. Kor. 14:40).

5. Kristuksen seurakunta – palvelun järjestys

Molemmat näkemykset haluavat säilyttää:

• Raamatun auktoriteetin
• seurakunnan järjestyksen
• Kristuksen herruuden (Kol. 1:18)

Mutta painotukset eroavat:

Ev.lut:

• järjestys rakentuu viran kautta

Vapaakirkollinen:

• järjestys rakentuu Kristuksen, Sanan ja Hengen työn kautta

6. Lopuksi: mikä on ratkaisevaa?

Uuden testamentin kokonaiskuva korostaa:

• Kristus on seurakunnan pää (Ef. 1:22–23)
• Pyhä Henki jakaa lahjoja (1. Kor. 12:11)
• jokainen uskova on kutsuttu palvelemaan (1. Piet. 4:10)

> Siksi ratkaiseva kysymys ei ole ensisijaisesti virka, vaan tämä:

toimiiko seurakunta Kristuksen johdossa ja Hengen voimassa?

Kun näin tapahtuu, syntyy järjestys, jossa:

• johtajuus on palvelevaa (Mark. 10:42–45)
• tehtävät rakentavat seurakuntaa (Ef. 4:16)
• ja Kristus saa kunnian