Pyrkikäämme tuntemaan Herra!

Suomessa kristillisyydessä on viime vuosikymmeninä korostunut armo, ja sanoisinpa jopa sen avaruus sillä tavoin, että ikäänkuin meidän oma roolimme uskossa on pyritty vesittämään. Onko se sitten aina ollut tietoista, vai tiedostamatonta, sitä tuskin kukaan osaa sanoa.  

Raamattu antaa monia kehotuksia uskoontulleelle. Usko on aktiivista, ei mikään lepotila antaa sijaa laiskuudelle ja välinpitämättömyydelle. Meidän tulee olla aktiivisesti liikkeellä koko ajan ja valvoa suhdettamme Jumalaan. 

Nostan tänään esiin joitakin keskeisiä asioita, mihin meitä kehoitetaan pyrkimään: 

1 Kor. 14:1 sanoo: 

”Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa.”

‭Ja. 1 Kor.12:3 jatkaa: 

”Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.”

Hengelliset lahjat ovat sellaisia, joita meidän tulee jokaisen pyrkiä aktiivisesti tavoittelemaan. Apostoli Paavali näki hengen maailmaan ja ymmärsi, kuinka Jumala puhuu omilleen ja koko Srk:lle. 

Meidän on kyettävä selittämään hengelliset asiat hengellisesti; pidettävä korvamme auki kuulla Herraa: 

”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” ‭‭1. Kor. ‭2‬:‭12‬-‭13‬. 

Tulin teini-iässä uskoon. Aika pian liityin vapaaseurakuntaan. Silloin opetettiin armolahjoista ja niitä kehoitettiin anomaan. Kuinka tänään? Kuulemmeko opetusta tästä? Saako profetian henki ohjata ja rakentaa seurakuntaa? Yhäkö me uskomme profeettojen olemassaoloon ja sanomaan? Osaammeko tutkia niitä Jumalan Sanan valossa? Osaavatko seurakuntien paimenet ja vanhimmat? 

Meitä kehoitetaan pyrkimään rauhaan kaikkien kanssa sekä pyhitykseen:

”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;”

‭‭Heprealaiskirje‬ ‭12‬:‭14‬ ‭FB38‬‬

Kristittyjen tulisi erottautua tämä päivänä rauhantekijöinä. Kaikkialla siellä, missä on eripuraa, riitoja ja jopa sotia, tulisi Jeesukseen uskovien pyrkiä tavoittelemaan rauhaa ja sopua; olkoon kyseessä läheiset ihmissuhteet, työelämä tai sitten poliittiset ja kansojen väliset suhteet. 

Myös pyhitys on asia, mihin meitä kehoitetaan pyrkimäään. Sen on siis oltava aktiiivista meidänkin puoleltamme. Me emme voi kerran sanoa Herrallemme, että roikuin tässä ja tässä asiassa, koska et ottanut sitä minulta pois! Ei! Kun me tiedämme sisimmässämme jonkin asian esteeksi pyhityksellemme, sille että meissä voisi näkyä Kristus entistä kirkkaammin, on meidän ihan itse pyrittävä siitä eroon! 

3. Viimeinen asia, minkä tässä nostan vielä esille on nämä apostoli Pietarin sanat: 

”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;”

‭‭2. Pietarin kirje‬ ‭1‬:‭10‬ ‭FB38‬‬

Pastori Hannu Hietaniemi puhui viime pyhänä meille Pietarin ja Jeesuksen kohtaamisesta hiilivalkealla, missä Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa tämän rakkaudesta ja uskollisuudesta Häntä kohtaan. Pietarihan oli aiemmin yhtä monta kertaa kieltänyt mestarinsa. 

Nyt sama mies kehoittaa meitäkin tekemään omankin kutsumme ja valitsemisemme lujaksi. Niin lujaksi, ettemme enää koskaan lankea uudestaan tietoisesti syntiin. Tämäkin on uskovan osa; seurata Mestariaan kaikkialle, maksoi mitä maksoi. 

Kuinka me voimme vahvistaa askeleemme tällä tiellä? Me, jotka olemme heikkoja ja kaikinpuolin vajaita; Me, jotka usein epäilemme ja nurisemme Jumalaa vastaan?  Tähän  löysin mielestäni parhaan ohjeistuksen Paavalin kirjeestä Tessalonikian seurakunnalle, missä hän kirjoittaa näin; luen tähän loppuun vielä koko luvun viisi. 

Luen aina pienen pätkän ja sitten teen siitä pienen analyysin; 

 1 Tess.5.luku: 

”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia”.

-Tässä meille annetaan lupaus siitä, ettei Herran päivä ja hänen tulemisensa yllätä Srk:aa. Me olemme Valon lapsia.  

”Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.”

-Paavali muistuttaa meitä valveilla olemisesta ja sen merkityksestä. Välinpitämättömyys ja huolettomuus eivät kuulu kristitylle. Meitä ei ole määrätty vihaan, vaan Jumala on luvannut pelastaa meidät siltä. Seurakunta pelastuu Jumalan vihalta. 

”Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin. Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden”. 

-Jumalan kutsumat työntekijät ja palvelijat palvelevat Häntä ja siksi heitä tulee kunnioittaa, kantaa rukouksin ja antaa heille rauha tehdä työtään. Heidän tehtävä on rohkaista ja rakentaa seurakuntaa, vahvistaa jokaisen kutsua. 

”Eläkää rauhassa keskenänne. Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille. Olkaa aina iloiset. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa”; 

- Jumala kutsuu meitä ennen kaikkea pitkämielisyyteen ja kestävyyteen yhteydessämme. Myös seurakunnan sisäinen ilo kutsuu luokseen. Ilo on asia, jota seurakunnissa tulisi viljellä paljon enemmän. Meillä ei ole syytä vaipua epätoivoon. Ja, pyrkimys kaikkeen hyvään on tärkeää. 

”Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa. Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen”. 

Profetoimista ei pidä halveksia. On kyettävä erottamaan hyvä pahasta. Rukoilkaa meidän Sanan palvelijoiden puolesta, että kykenisimme tulevaisuudessa erottamaan jumalallisella viisaudella hyvän pahasta; sillä aika on paha. Pyydän teiltä erityisesti rukousta myös itseni puolesta. Tarvitsen rukouksianne. 

”Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä. Veljet, rukoilkaa meidän edestämme. Tervehtikää kaikkia veljiä pyhällä suunannolla. Minä vannotan teitä Herran kautta, että luetatte tämän kirjeen kaikille veljille. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne.”

- Huomataan, että Paavali sanoo nyt seurakunnalle Jumalan armon olevan heidän  kanssaan, kun tämä kirje on saanut ohjeistaa ihan jokaista. Otetaan mekin siitä tänään osamme.”. 

Aamen 

‭‭VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!