KUN ÄIDIT RUKOILEVAT
Äitien rukoukset ovat voimallisia. Olen kirjoittanut tässä jo aiemminkin. Minulla on ollut ilo omistaa rukoileva äiti. Muistan, kuinka lapsena ja nuorena olin monin tavoin pelokas ja arka. Jotenkin en tuntenut aina kuuluvani tähän maailmaan. Niinkuin moni muukin, etsin minäkin omaa paikkaani.
En tänä päivänäkään tiedä, mitä tapahtui, kun sain koepaperin eteeni. Aloin tehdä tehtäviä yksi toisensa jälkeen ja tuntui, että toimin kuin sumussa. Lopputunnelma oli se, etten käsittänyt kokeesta yhtään mitään. Minusta tuntui jopa, että olin täysin epäonnistunut ja ymmärtämätön.
Murrosiässä koulu meni penkin alle. Minua kiinnosti paljon enemmän muut asiat kuin opiskelu. Tiedostin kuitenkin sen tosiasian, että ilman päästötodistuksia en pääsisi elämässä eteenpäin. Jo kotona opin, että töitä on tehtävä elääkseen.
Pyysin äitiäni rukoilemaan koulumenestykseni puolesta.
Ihmeekseni näin monia rukousvastauksia matkan varrella. Joka kerta, kun äitini rukoili kokeeni puolesta, onnistuin; enkä vain rimaa hipoen, vaan ihan kunnolla. Se kaikki oli minulle ihmettä, ja puhutteli suuresti.
Erään kerran menin lukiossa matematiikan kokeeseen. Olin lukenut sitä varten, mutta nukkunut yöni tosi huonosti. Olin väsynyt. Koe meni penkin alle. Rimaa hipoen pääsin siitä läpi, mutta myös koko luokkamme keskiarvo oli jotakin vitosen luokkaa. Opettaja piti meille puhuttelun. Koe oli kauden viimeinen ja sillä oli vaikutuksensa todistusnumeroon. Pyysin opettajalta, että saisimme uusintamahdollisuuden. Pitkin hampain hän lopulta suostui siihen ja niin saimme kaikki yrittää uudelleen.
Kun koepäivä tuli, olin jälleen valmistautunut. Äitini lupasi olla polvillaan kokeen aikana. Vielä ennen tunnin alkua rukoilin koulun vessassa, että saisin Herralta viisautta. Sanoin luokkatovereilleni, että olin pyytänyt apua Jeesukselta tenttiin. Tämä taisi olla ensimmäisiä suullisia uskontodistuksiani kavereilleni.
TULOSTEN PÄIVÄ
Vihdoin kokeen palautuspäivä tuli. Opettaja kokosi meidät luokkaan. Hän katsoi veikeästi minuun. Heti aluksi hän kertoi, että kokeen keskiarvo ei paljonkaan muuttunut. Edelleen se oli jotakin vitosen luokkaa. Sitten hän katsoi minuun ja sanoi, että täällä on yksi todellinen yllättäjä. Hän otti paperini ja ojensi sen onnitellen minua. Tulos oli 10 miinus. En voinut ollenkaan käsittää, että paperi todellakin oli minun! Katsoin häntä epäuskoisena ja otin paperin käteeni. Katsoin kavereihini ja sanoin: " Tätä ei olisi tapahtunut ilman rukousta ja Jeesuksen apua "!
Äitini rukous oli ja on yhä hyvin voimallinen. Tiesitkö, että taivaassa rukoukset kerätään maljoihin. Jokainen rukous on tallella. Mekin, minä ja sinä, voimme olla rukoilevia äitejä ja naisia. Kerro lapsillesi ja läheisillesi rukouksen voimasta. Se ei voi olla koskettamatta heitä!
VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!
Kommentit