VOIDAANKO ARMOA VÄÄRINKÄYTTÄÄ?

Jumalan armo tunnettiin jo vanhan liiton aikana. Kuningas Daavid runoili Psalmissa 52 näin: 

3 Miksi kerskaat pahuudestasi, sinä väkivaltainen?  Jumalan armo pysyy alati.

4 Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi,  sinä petoksen tekijä.

5 Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. Sela.

6 Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli.

7 Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun  ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela.

8 Ja vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat häntä:

9 "Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanansa,  vaan luotti suureen rikkauteensa ja röyhkeili häijyydessänsä".

10 Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa,  minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti.

Daavid turvasi Jumalan armoon ja oli valmis tuottamaan hyvää hedelmää Hänelle. Pahat olivat hyljänneet armon; he kerskasivat siitä,  mikä ei ollut totta ja puhdasta. He olivat täynnänsä kaikkea häijyyttä,  Luojansa vastaisuutta ja kapinaa. He luottivat omaan rikkauteensa,  ja olivat vieläpä röyhkeitäkin kaikessa tekemisessään.  Ihminen voi missata Jumalan armon, joka kuitenkin on  annettu ihmiskunnalle sitä varten, että se mahdollistaa meille parannuksenteon.  Se on valhe, ettei ihminen  tarvitse parannusta. Jokainen meistä tarvitsee sitä  tullakseen Kristuksen pyhittämäksi pyhäksi.   Hepr. 2:  10 Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on,  sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta  tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. 11 Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään,  ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei  häpeä kutsua heitä veljiksi, 12 kun hän sanoo: "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni,  ylistän sinua seurakunnan keskellä";     Psalmi 85:1 sanoo, että armo ja totuus tapaavat toisensa täällä.   -Ihminen, joka turvaa siis armoon, vaeltaa myös totuudessa.  Jumalan Sana on totuus. Hänen käskynsä ja elämänohjeensa ovat  uskovan elämännuora.  Ps. 119:160: Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun  vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti. Jesaja 26:  9 Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni  etsii sinua varhain; sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata,  oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta. 10 Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta;  oikeuden maassa hän tekee vääryyttä  eikä näe Herran korkeutta.               Jesaja näki, että ihminen, joka ei turvaa Jumalaan, ei hyödy armosta,  vaan tekee edelleen vääryyttä sekä uhmaa teoillaan Jumalaa.  Jumalan  armahtama ihminen sen sijaan oppii vanhurskautta, mikä näkyy  myös hänen teoissaan. Hän kunnioittaa ja pitää Jumalaa Pyhänä.  Jumalan armo opettaa ihmistä. Armon kohdannut kasvaa  Kristuksessa. Kun me kohtaamme Jumalan tuomioita,  me ymmärrämme armoa yhä syvemmin. Jumalan Sana tuomitsee. Meidän on tuomittava synti itsessämme.  Tiit.2:  11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt  pelastukseksi kaikille ihmisille 12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden  ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti  ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, 13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan  ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, 14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät  kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi  kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. Loppupäätelmät:  Kristus tuli, jotta Hän tekisi kaikki perkeleen teot tyhjiksi, sanoo 1 Joh. 3:8:  -Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt  syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi,  että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.  Jumalan armo on evankeliumin väline päästä tähän. Armahdettu syntinen vapautuu synnin ja pahuuden vallasta voidakseen palvella Pyhää Jumalaa.    Armoa voidaan siinä mielessä käyttää väärin, että evankeliumin varjolla voidaan tehdä myös paljon pahaa. Ihmiset voivat ajautua pois totuudesta ja Kristuksesta uskomalla valheen. Valhe  on salakavala.  Jos me puhumme ja levitämme lähimmäisestämme valhetta,  emmekä suostu kohtaamaan totuutta, tai väärennämme Jumalan  Sanan totuuksia, olemme siirtymässä armon ulkopuolelle.  Kaikki synti saastuttaa ihmisen sisimmän;  Armo, jonka piti vapauttaa, onkin jäänyt ulkopuolelle ja ihminen jää siteisiinsä. Hänen elämänsä ei muutu. Hän uskoo  kyllä huulillaan, mutta sydän on Jumalasta kaukana.  Tai sitten ihminen uskoo jonkin opillisen valheen,  joka korvaa evankeliumin täydellisen vapauden hänelle  Kristuksessa Jeesuksessa. Hän pyrkii omilla teoillaan tulemaan vanhurskaaksi.  Vapaus Kristuksessa ei ole vapautta elää vastoin Jumalan tahtoa.  Jumalan lasten vapaudesta puhuessaan, apostoli Paavali puhuu  heidän kirkkauden vapaudestaan; Rm.8:21. Me olemme siis vapaita  kirkastamaan Häntä, koko seurakuntana, mutta myös yksilöinä.    1 Kor. 6:20:  - Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.  Armon alla ihminen kasvaa nöyryydessä, Jumalaa ja lähimmäistään  kunnioittaen, yhä enemmän Kristuksen kaltaisuuteen. Hän  tunnistaa omat heikkoutensa, tietää saaneensa paljot syntinsä anteeksi  ja turvaa kaikessa Herraan Jumalaansa. Jumalan tahto on,  että me elämme Hänen kirkkaudestaan käsin jo nyt.  Nyt meistä jokainen itse voi päätellä, käytetäänkö armoa kenties väärin;  Onko niin, että olemme unohtaneet, mikä on se vapaus Hänessä? Olemmeko käyttäneet vapauttamme väärin ja uskoneet Saatanan valheen? Kirkastammeko me elämällämme Kristusta?  Onko meillä syytä parannukseen?  Ilman pyhitystä, muttei myöskään ilman rauhaa kaikkien kanssa, ole kukaan näkevä Herraa; Hepr. 12:4.  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!