JOOSEFIN ESIKUVALLISUUS (Saarna Ikaalisten vapaasrk:ssa 23.2.2025)

Mielessäni on ollut Raamatun henkilöitä, joiden pitkää vaellusta ja ihmissuhteita vanhat tekstit ovat jonkin verran meille valottaneet. Yksi sellainen on Joosef. Hänen elämänsä Faaraon hovissa ja etenkin vaiheet ennen sitä, kertovat miehestä, jonka uskollisuutta Jumalalle todella koeteltiin. 

Luuk. 12:42: 

Ja Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa? 

Joosef oli juuri tuon kaltainen. Hän eteni asemaansa uskollisuuden ja ansaitsemansa luottamuksen kautta. Hänet koeteltiin monen monta kertaa. Silti Joosef ei langennut valheen kautta hakemaan suosiota tai paikkaa itselleen. 

Joosefin suhde omaan isäänsä ja veljiinsä, jotka myivät hänet orjaksi, myöskin koeteltiin. Kuinkahan moni olisi katkeroitunut ja jäänyt kantamaan kaunaa teosta, joka oli viedä jopa oman hengen. Joosef näki kuitenkin Jumalan ihmeellisen suunnitelman kaikessa.  Perhe ei olisi pelastunut ilman, että hänet ensin ikäänkuin heitettiin menemään ja hyljättiin perheensä taholta. 

Onko minun ja sinun elämässäsi ollut aikoja, jolloin olemme kokeneet  jäävämme yksin läheistemme tai muiden meille tärkeiden ihmisten taholta?  Uskotko, että silläkin on ollut ehkä tarkoituksensa Jumalan suunnitelmissa?

Entä, oletko kokenut, kuinka sinua on viety elämässäsi tilanteisiin, missä uskoasi koetellaan, ja olet joutunut antamaan itsestäsi yli voimavarojesikin tuntuvalla tavalla?  Ei ollut Joosefinkaan helppoa virua vankityrmässä syyttömänä (kun häntä syytettiin raiskausyrityksestä Potifarin juonittelevaa vaimoa kohtaan).  

Jokainen meistä voi löytää elämästään tällaisia kipukohtia, missä olemme joutuneet käymään syvien vesien läpi. Jumala on kuitenkin muuttanut tilanteet voitoksi.  Hän on Uskollinen ja Luotettava matkatessaan kanssamme. 

Joosefin kohdalla kävi lopulta niin, että hän saavutti paitsi Jumalan, myös ihmisten suosion.  Kaikki koetukset ja taistelut kääntyivätkin lopulta voitoksi. Hän pelasti oman perheensä nälkäkuolemalta ja toi heidät luokseen Egyptiin. Näin israelilaiset alkoivat lisääntyä maassa.  Muistamme, kuinka myöhemmin Jumalan profeetta Mooses vapautti israelilaiset pakkotyöstä ja orjuudesta, mihin heidät lopulta siellä vallanhimoisen faraon toimesta oli syösty. 

Itse uskon tällaiseen, raskaan sarjan, evankeliointiin. On helppo heitellä sanoja ja lupauksia, mutta kuinka vaikeaa onkaan kulkea kuukausia ja usein jopa vuosia taistellen ihmisten tähden, ja sitten voittaa heidät Kristukselle? Ihmisiä tulee ruokkia matkalla, kuten Joosefkin teki. Ja, nyt en puhu vatsan kautta kulkevasta ruuasta, vaikka silläkin on tehtävänsä. Puhun ennen kaikkea Jumalan antamasta viisaudesta ja sanoista, joilla meidän Vapahtajamme tahtoo ihmistä ruokkia!

Jes. 33:5-6:

"Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella. Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre".

Uskon, että Jumala haluaa sanoa meille tänään: "Tulkaa ulos poteroistanne, ja uskaltakaa elää rohkeasti"!  Toiset ovat näin eläneetkin; eikä tämä ole sinänsä moite, vaan me tarvitsemme kehoituksen jatkaa menemällä uskollisesti sinne, missä Jumalan läsnäoloa ja kosketusta kipeimmin tarvitaan ". 

Missä Jumalan kosketusta sitten tarvitaan?  

-Joosefia vietiin mitä uskaliampiin tehtäviin. Hänhän löysi itsensä lopulta faaraon apulaisen paikalta, joka päätti Egyptin taloudesta.  Koko Egyptin talous oli hänen käsissään; Miehen, joka oli sananmukaisesti nostettu kaivosta.

Ehkä Jumala on viemässä sinuakin jotakin uskaliasta tehtävää kohden; tai on sen jo tehnyt. 

-Mooseksen tie oli hieman erilainen; pelon vuoksi hylätystä israelilaispojasta tuli Egyptin prinssi, joka lopulta pakeni faraon vihaa erämaahan, tekemänsä surmatyön tähden.  Siellä hän sai Jumalalta kutsun vapauttaa kansansa Egyptin orjuudesta. Sitä ennen hänen piti ensin valmistautua tehtävään huolella ja kuunnella mm. appeaan Jetroa. 

Ehkä sinuakin nyt kypsytellään ja joudut odottamaan ennen seuraavaa tehtävääsi. On myös hyvä, että meillä on tärkeitä neuvonantajia. Se tuo siunauksen! 

-Apostoli Paavali  ent. Saulus Tarsolainen oli uskovien vainoaja ja murhamies, joka lopulta kohtasi Jeesuksen ja virui kuolemaansa asti vankiloissa, ja milloin missäkin, saattaakseen työnsä päätökseen. 

Vankilakin voi olla joskus meille osoitettu paikka. Siellä on paljon niitä, jotka Jumala tahtoo kohdata rakkaudellaan. 

Joka paikassa nämä miehet olivat kohtaamassa ihmisiä ja vaikuttivat heidän elämäänsä.  Olen vakuuttunut, että se jälki, minkä he jättivät jälkeensä, oli itse Kristuksen kirkastama. 

Jokaisen tie on erilainen, samoin palvelutehtävät ovat erilaisia. Näin Raamattu meille todistaa.

-Minun tieni on vienyt monta kertaa kuolevien, ja sellaisten luokse, jotka eivät aina ole muille kelvanneet. Se ei ollut oma valintani. Se on ollut Jumalan tahto ja valinta kohdallani. Olen ymmärtänyt sen todella vasta viime aikoina. Olen joutunut käymään kohti omia pelkojani, ja olisin valinnut nuorempana toisin. Mutta, Jumala puhui selvästi, ja päätin totella Häntä.  Olen mennyt välillä itkun ja väsymyksen äärirajoilla.  Mutta, tiedän myös, kuinka se on tuonut siunauksen. On ihana nähdä kerran rakkaita kasvoja tuolla puolen.  Se rohkaisee ja antaa toivoa!

Ollaan uskollisia ja rohkeita ihmissuhteissamme, ja hoidetaan niitä. Ilman sitä me menetämme monta. Ei jäädä omiin ahtaisiin poteroihimme, ja tulla ulos sieltä vain silloin tällöin. Ei. Annetaan itsemme kokonaan, ja luotetaan Jumalan uskollisuuteen sekä läsnäoloon kaikessa. 

Ja, sanon vielä tämän. Meidän tulee aidosti rakastaa. Ilman rakkautta kaikki on turhaa. Aidon rakkauden kyllä tunnistaa. Se on uhrautuvaa ja tekee toisen eteen kaikkensa.  Me emme rakasta niitä, jotka me jätämme heitteille; joille emme anna aikaamme. Eikö? 

Kaiken tämän me kykenemme tekemään vain ja ainoastaan pysymällä Hänessä, Jeesuksessa.  Omin voimin se onkin mahdotonta; se meidän on myönnettävä.  Fil. 4:13 sanoo: " Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa ".  Jos me menemme toisistamme kauemmaksi, on aina palattava Häneen. Hänen tahtonsa on varmasti se, että me rakastamme toisiamme.

1 Joh. 3:

11 Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme

12 eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.

13 Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa.

14 Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.

15 Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.

16 Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.

17 Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?

18 Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.

19 Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,

20 että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!