MEILLE ON ANNETTU SOVITUKSEN VIRKA

Luukkaan evankeliumissa luvussa 14 kerrotaan, kuinka Jeesus meni aterioimaan erään fariseuksen kotiin, ja kuinka hän kertoi vertauksen juhliin kutsutuista.  Ihmisillä oli esteitä jos jonkinlaisia ottaa kutsua juhlaillallisille vastaan. 

Luvussa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Jeesus sanoi, kuinka lopulta tuli kääntyä köyhien, rampojen, raajarikkoisten ja sokeiden puoleen. He eivät voi millään maksaa kenellekään takaisin, vaan Jumala itse palkitsee kerran ne, jotka ovat heille kutsun välittäneet. 

Oma rakas pikkuveljeni kuoli reilu viikko sitten sairastettuaan useamman vuoden.  Lokakuulla, ennen matkaamme tyttäreni perheen luokse US:aan, istuin olohuoneessamme nojatuolissani. Yht´äkkiä luokseni lensi talitintti tehden pääni päällä ympyrän.  Se oli päässyt makuuhuoneemme ikkunasta sisään. Ihmeellistä oli myös se, että se seurasi kättäni kuin perhonen, ja saatoin saatella sen takaisin ikkunasta ulos pienten pyörähtelyjemme jälkeen.  Tuolloin ajattelin mielessäni; kuka lähtee seuraavaksi; kenet saan saatella rajan taa, vapauteen?  

-Nyt tiedän, matkaanlähtijä oli pikkuveljeni. Tämä linnun kohtaaminen tapahtui siis lokakuulla.  Nyt veljeni on siellä, missä ei enää ole kipuja eikä sairautta. Hän on Jeesuksen luona.  Sain poikieni ja vanhempieni kanssa olla saattelemassa hänet tuolle matkalle.  Siellä todellinen elämä vasta alkaa!

Ymmärsin myös syvemmin jotakin siitä, mikä meidän ydintehtävämme täällä ajassa on. Jeesus on antanut meille sovituksen viran.  Se on annettu jokaiselle Jeesukseen uskovalle, sinulle ja minulle; miehille ja naisille.

Raamattu sanoo, 2 Kor. :

11 Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.

12 Emme nyt taas suosittele itseämme teille, vaan tahdomme antaa teille aihetta kerskata meistä, että teillä olisi mitä vastata niille, jotka kerskaavat siitä, mikä silmään näkyy, eikä siitä, mikä sydämessä on.

13 Sillä jos me olemme olleet suunniltamme, niin olemme olleet Jumalan tähden; jos taas maltamme mielemme, teemme sen teidän tähtenne.

14 Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;

15 ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.

16 Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.

17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.

18 Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.

19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Tänään sain erityisesti sydämelleni esittää meille, myös itselleni, tämän kysymyksen: Kuinka olemme täyttäneet omalta kohdaltamme tämän sovituksen viran?  Olemmeko koettaneet saada ihmisiä uskomaan?  Olemmeko tehneet kaikkemme, että ihmiset tulisivat elävään toivoon Kristuksessa; saisivat uskon sisimpäänsä; ennenkuin se on liian myöhäistä?  

Väitän, ettemme ole tehneet puoliakaan. Jos olisimme, olisivat kirkkosalimme täynnä ihmisiä tänään.  Jospa me alkaisimme ottamaan vakavasti virkamme.  Jeesus jopa sanoo: "pakottakaa heidät tulemaan sisälle".

Luuk. 14:

22 Ja palvelija sanoi: 'Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa'.

23 Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi;

24 sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani'."   Onko niin, että kutsutut pistetään syrjään ja lopulta Jumala armahtaa niitä, jotka olivat kaikkein kurjimpia?  Raamattu tukee tällaista ajatusta. Ihminen, jolla ei ajallisesti ole enää mitään, mihin turvata, meneekin taivaaseen sellaisen ohitse, joka on jo täällä eläessään yltäkylläinen. Kyllä. Meidän tulee olla varovaisia ja valveilla.  Otetaan sovituksen virka vakavasti. Meidät, jotka olemme anteeksi saaneet Jumalalta, on Jumala kutsunut julistamaan tätä anteeksiantoa kaikille.  Meillä tulee olla tulevina päivinä yhä suurempi halu ja tahto voittaa ihmiset Jeesukselle. Aika alkaa olla lopussa. Otetaan kutsumme vakavasti.  Rukous:    - Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen, anna anteeksi piittaamattomuuteni ja yltäkylläisyyteni, missä olen jättänyt virkani suorittamatta. Tee jalkani kepeiksi kertomaan evankeliumin sanomaa kaikille ihmisille.  Anna sydämeeni hätä jokaisesta lähimmäisestäni, joka ei vielä tunne Sinua, eikä tiedä päämääräänsä. Anna Pyhän Henkesi opastaa minua ihmisten luokse ja lähetä luokseni ne, jotka hyväksi näet. Pidä minut valveilla odottamassa tuloasi. Aamen.

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!