MIKÄ TEKEE USKOVAISEN?

Minua on syytetty hieman siitä, että "teen uskovaiseksi" ihmisiä olettamalla, että ihminen,  joka vain sanoo uskovansa Jeesukseen, on uskovainen.  Tässä tiedoksi nyt, mitä Raamatun pohjalta asiasta ymmärrän:

Ihmisiä ei tietenkään pidä tuudittaa väärään rauhaan tässä. Mehän tiedämme, että Saatanakin uskoo Jumalaan ja Jeesukseen. Ei hän kiellä heidän olemassaoloaan. Ei.  Eli, täsmennän nyt; Pelkkä uskominen siihen, että Jeesus on, ei sydämen uskoon riitä. 

Matteuksen evankeliumin luvussa 15 Jeesus puhuu juutalaisista, jotka kunnioittivat Jumalaa kyllä huulillaan, mutta heidän sydämensä oli Hänestä kaukana.

Raamattu on Jumalan Sana. Sen ymmärtäminen on ensisijaisen tärkeää. Ja, Jeesus on Jumalan Sana, opettaa Raamattu. Johanneksen evankeliumin kertoo heti 1. luvussa tästä: Alussa oli Sana ja Sana tuli lihaksi eli Jeesuksessa keskuuteemme. Se, että Sana on myös kirjoitetussa muodossa, ei vähennä sen merkitystä tai arvoa.  Jumala on itse valvonut Sanaansa, sen alkua ja tulee valvomaan sitä loppuun saakka. Ihminen ei ole kyennyt sitä ajansaatossa vesittämään. Sana on ja pysyy. 

Room. 10:17: 

- Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. 

Kysymys: 

-Onko meidän uskomme, minun ja sinun, syntynyt meihin istutetun Sanan kautta?  

Moni on kertonut uskoontulotarinassaan sen, kuinka he kuulivat Jumalan sanaa jo lapsena pyhäkoulussa,kerhossa ja/tai rippikoulussa. Sana alkoi tehdä työtä sisimmässä.

Meidän tulee siis pyrkiä kasvamaan tässä Sanassa. Ellemme sitä tee, menemme helposti harhaan. Meidän tulee kiinnittyä siihen, rakastua siihen.

Luuk.8:13:

-Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.

USKOMME KOETELLAAN, MUUTOS TAPAHTUU SYDÄMISSÄ

JOKAISEN USKO TULLAAN KOETTELEMAAN. RAAMATTU KERTOO MEILLE, ETTEI KOETTELEMATONTA USKOA OLE. JOS ME OLEMME KRISTUKSEEN JUURTUNEITA, ME PYSYMME HÄNEN TAHDOSSAAN SANAN KAUTTA JA TÄLLÖIN ME EMME LANKEA; TOISINSANOEN, EMME MENE HARHAAN USKOMALLA KAIKKEA HUUHAATA! 

USKO MUUTTAA SISIMMÄN, PUHUTAAN SYDÄMEN MUUTTUMISESTA. PYHÄ HENKI TULEE JOKAISEEN UUDESTISYNTYNEESEEN IHMISEEN JA ALKAA OHJATA HÄNTÄ. TÄLLÖIN IHMINEN SAA VOIMAN SEURATA KRISTUSTA, MAKSOI MITÄ MAKSOI. HÄN EI TAHDO TEHDÄ KOMPOROMISSIA TÄMÄN MAAILMAN KANSSA, VAAN TEHDÄ JUMALAN TAHDON ELÄMÄSSÄÄN, PYRKIEN JATKUVASTI KYSYMÄÄN ITSELTÄÄN: MITÄ JEESUS NYT TEKISI? 

Gal. 2: 

19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,

20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.   Efe. 1:13:  -Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,   Huomaatko nyt eron?  Me emme pelastu tekemällä hyviä tekoja ja uskomalla "omalla tavallamme" sulkien pois asioita, jotka Jumala on omalla hallintavallallaan asettanut. Me pelastumme yksin Jeesuksen kokonaisvaltaisen armotyön kautta, missä Hän saa asua meissä Pyhän Henkensä kautta. Hän vaikuttaa omissaan tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa voisi tapahtua meissä ja maailmassa.    Uskovaksi meidät tekee siis se, että me omistamme Jeesuksen sisäisen tuntemisen. Tällöin me voimme sanoa ilman epäilystä: " Kristus elää minussa ja minä elän Hänessä"! Meillä on elävä suhde Häneen, me rukoilemme ja ylistämme Häntä päivittäin.   ENTÄPÄ SITTEN RYÖVÄRI RISTILLÄ? EIHÄN HÄN EHTINYT KASVAMAAN SUHTEESSAAN VAPAHTAJAAN?  Ristin ryöväreitä oli kaksi. He riippuivat ristillä molemmin puolin Jeesusta. Toinen heistä pilkkasi Jeesusta ja Jumalaa, toinen aneli armoa ja uskoi, että Jeesus voisi hänetkin vapauttaa synneistään.    Lk. 23:42:  -Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi".   Ryöväri uskoi ja se riitti. Meidän ei tule kuitenkaan tietoisina Jumalan Sanasta tuudittautua tällaiseen viime tipan armouskoon. Olen kuullut joidenkin sanovan: "Ehkä minä sitten joskus, sitten kun tulen vanhaksi ja sairastun vakavasti; ehkä minä sitten otan Jeesuksen vastaan".   -Emme voi tietää, paljonko elinpäiviä meillä on jäljellä. Emme voi myöskään tietää, millä tavalla me tulemme kerran kuolemaan. Tuleeko eteemme äkkikuolema, vaiko hiivumme hiljaa pois. Vain Luoja yksin tietää päivämme, alkumme ja loppumme. Eikö?    - Raamattu opettaa, että tänään on pelastuksen päivä. Meille on annettu NYT-hetki. Silloin, kun me kuulemme Jumalan Sanan ja ymmärrämme, että sielumme pelastuksen kannalta päätös seurata Jeesusta on ainoa oikea ratkaisu, meidän tulee tarttua hetkeen.    - Helvetti on myöskin todellinen. Me kaikki joudumme eroon ja ikuiseen kidutukseen, ellemme tee parannusta ja käänny Jumalan puoleen. Helvetti tarkoitettiin pahoille hengille eli langenneille enkeleille, jotka yrittävät nyt saalistaa sinne muitakin. Jumalan tahto on, että me pelastuisimme taivaaseen. Jeesus meni jo edeltä valmistamaan meille sinne kotia. Siellä meitä odottaa jo monia edeltäkävijöitä, esivanhempiamme ja läheisiä, jotka kuolivat uskossa.    1. Piet. 5:8:  -Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.   Tehdään siis valintamme jo tänään;  huomenna se voi olla jo liian myöhäistä!

 VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Pelastusrukous: 

Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen, anna anteeksi minun syntini, joilla olen rikkonut Sinua ja lähimmäistäni vastaan.  Puhdista minut verelläsi ja ohjaa minut oikealle tielle. Kiitos, että olet luvannut olla kanssani joka päivä Pyhän Henkesi kautta. Kiitos, että tulet elämääni ja sydämeeni tehden kaiken uudeksi. Tänään antaudun seuraamaan Sinua, maksoi mitä maksoi. 

Aamen.