Seurakunnan syntyaikoina lyötiin monia apostolien keskeisintä opetusta kirjoihin ja kansiin. Yksi sellainen löytyy Filippiläiskirjeestä apostoli Paavalin kirjurin kynästä, Fil. 2:
1 Jos
siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden
lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja
laupeutta, |
|
2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että
olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat
ja yksimieliset |
|
3 ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne |
|
4 ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. EMME ELÄ ITSELLEMME
Kristityn elämänmotto tulee olla: - Älä elä itsellesi, vaan elä Kristukselle ja lähimmäisellesi. Järjestys on tärkeä. Ensin Kristus, sitten kaikki muu. Jumalan Henki on Kristuksen Henki. Kun Hän saa johdattaa uskovaa, ihminen ilman muuta alistuu tähän jumalalliseen tahtoon ja elää muut huomioonottaen. Siksi meitä kehotetaan täyttymään Hengellä joka päivä. Gal. 5:
14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". |
|
15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä. |
|
16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. |
|
|
|
|
|
|
|
|
JEESUKSEN ASKELISSA
|
|
Uskovan esikuva on Jeesus. Tämän apostolit tuovat selkeästi esille julistuksessaan. Hekin lähtivät seuraamaan Häntä, antoivat itsensä alttiiksi ja uhrasivat elämänsä lopulta jopa marttyyrikuolemaan saakka. Apostoli Paavali sanoo moneen otteeseen: "Mutta, teidän tähtenne"...
Alamaisuus Kristukselle tarkoittaa sitä, ettemme jätä itsellemme mitään takaportteja. Kun Hän velvoittaa ja vastuuttaa johonkin, meidän tulee olla kuuliaiset. Elämässämme on paljon sellaisia velvoitteita; Yksi on perheenjäsenistämme huolehtiminen, toinen taas vastuu vaikkapa seurakunnassa. Kun Jumala antaa tehtävän, Hän on luvannut pitää huolen kaikesta. Tarvitaan siis uskoa ja luottamusta Häneen.
Tämä sukupolvi on kärsimätön ja vaihtaisi mielellään maisemaa, kun vaikeuksia tulee. Kuinka usein olemmekaan heittämässä hanskat tiskiin. Olemme valmiit vaihtamaan "piirejä". Toiset hyvinkin tiuhaan; ja he jopa toteuttavat sen.
Näitä epätoivon ja koettelemusten hetkiä tulee varmasti kaikille. Jumalan Sanan äärellä on hyvä rukouksessa pysähtyä miettimään: -Mitä siirtoni aiheuttaisi muille? -Voinko lähteä tavoittelemaan jotakin niin, etteivät siitä muut ympärilläni kärsisi? Tiedän, mistä puhun. Olen itsekin taistellut omat taisteluni. Kerran lähdin omille teilleni seurakunnastani. Irrottauduin yhteydestä, ja lähdin etsimään paikkaani muualta. Jonkin ajan kuluttua tajusin, mitä kipua se aiheutti muille; perheelleni ja seurakunnalleni, missä olin palvellut vuosia. Luulen myös, että vetäytymiseni vuoksi jotkut heikommat lannistuivat ja joutuivat kiusausten syövereihin. Olen kantanut siitä murhetta. Vaikka jokainen tietysti tekee omat valintansa, on meillä kutsutuilla Herran työntekijöillä vastuumme, joka tulee ottaa vakavasti.
Tein käännöksen takaisin tajutessani, kuinka Jumala on voimallinen puhumaan koko seurakunnalle siitä suunnasta ja päämäärästä, mihin olemme matkalla. Hän on Suuri ja Voimallinen! Meidän kaikkien tulee janota muutosta, eikä tyytyä johonkin sellaiseen, mikä ei ravitse ja tuo elämää perheisiimme tai seurakuntaamme. On oltava liikkeellä koko ajan. Jumala pistää asioita ja ihmisiä liikkeelle etsimään ja ylläpitämään yhteyttä Hänessä, ei erkaantumaan toisistaan.
Sopu ja yksimielisyys eivät koskaan ole itsestäänselvyys. Niiden eteen on tehtävä töitä. Se vaatii meitä luopumaan omista intresseistämme toisten hyväksi. Kun annamme itsemme alttiiksi, me tahdomme ja rukoilemme toisille hyvää. Me puhumme heistä hyvää ja tahdomme rakentaa yhteyttä. Jos olemme jo valmiiksi kääntäneet sydämemme lähimmäisestämme poispäin, pääsee Paholainen väliin. Se tahtoo tuoda eripuraa ja erottaa ystävykset/rakastavaiset toisistaan. Jumala on Rakkaus. Hän ei koskaan vähene tai muutu. Häntä katsomalla, me muutumme. Fil. 3: 20 Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
21 joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin
kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi
tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. MIETITTÄVÄKSI:
- Kuinka kriittinen olen suhteessa lähimmäisiini? Voisinko ajatella, että muutan puhetapaani ja suhtautumistani myönteisemmäksi? - Olenko valmis ottamaan toiset huomioon, kun teen päätöksiä? Näenkö, että meillä on yhteinen päämäärä, vai kuljenko omia polkujani? - Työskentelenkö aktiivisesti sovun ja rauhan puolesta, vai kylvänkö mieluummin eripuraa? Voinko kysyä itseltäni alituiseen: "Mitä Jeesus nyt tekisi"?
VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!
|
|
Kommentit