KATSO, ÄITISI!

Johanneksen evankeliumin 19. luku: 

25 Mutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja  hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena.

26 Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen, jota hän rakasti,  seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: "Vaimo, katso, poikasi!"

27 Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!"  'Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa.

On liikuttavaa, kuinka ristillä riippuessaan, jaksoi Jeesus kantaa vielä huolta omasta äidistään.  Hän antoi opetuslapsi Johannekselle tehtäväksi olla tukena naiselle ja äidille, joka menetti oman poikansa mitä hirvittävimmällä tavalla. 

Voimme tuntea viiltävän tuskan riipaisun sisimmässämme ajatellessamme tuota kaikkea. Jokainen äiti, joka on menettänyt rakkaansa, vieläpä oman lapsensa, tietää varmasti, mitä menettämisen tuska on.

Raamattu lupaa meille, että Jumalaan luottaen me saamme kerran rakkaamme takaisin, Hepr. 11:35. Näin tapahtuu sen ylösnousemuksen kautta, minkä Jeesus kävi edestämme. Me saamme sen kautta elää iankaikkisesti Isämme kodissa. 

Äitinä oleminen on Jumalan lahja. Lähes jokainen nainen, joka on kokenut äitiyden, voi sanoa, että se on yksi elämän ihmeellisimmistä kokemuksista. Äitiyden ytimessä on varmasti se, että olemme luomassa uutta elämää. Ja, elämä on merkityksellistä silloin, kun meillä on päämäärä. Ilman päämäärää on vaikea ottaa äitiydenkään haastetta vastaan. 

Elämässä me tulemme kohtaamaan paljon erilaisia esteitä ja pelkoja. Jumalan kanssa esteet voidaan ylittää ja pelot voittaa. Äitiys on seikkailu, johon Luoja meitä naisia kutsuu. Hän rohkaisee, Hän kantaa. 

Jeesus osoitti omalla esimerkillään, että äiti on tärkeä. Äiti kulkee rinnalla loppuun saakka. Äiti ei koskaan unohda rintalastaan. Näin ei Jumalakaan hylkää meitä. Hän on kanssamme kaikkein pimeimmässäkin laaksossa. Uskotko sen?

Jes. 49: 15:

Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!