" TULE HYVÄ PAPPI, ÄLÄ TULE PAHA PAPPI”

Pappeus ja Herran seuraaminen haastetaan ajassamme. Itsekin pappina joudun jatkuvasti tarkistamaan suuntaani. On paljon ihmisten odotuksia, kaivataan armollisuutta ja suvaitsevaisuutta. Jos olet ehdoton jossakin asiassa, saat äkkiä tuomarin tai lakihenkisen leiman otsaasi.  

Tulin lapsena uskoon. Olin kolmetoista, kun ensi kerran päätin lähteä seuraamaan Jeesusta. Kasvoin aluksi ev.lut. seurakunnassa Kati-tädin tyttökerhossa ikäisteni seurassa. Kun yksi ystävistäni kuoli, tein vielä totisempaa parannusta. Ymmärsin elämän rajallisuuden. 

Äitini uskoontulon jälkeen liityimme vapaaseurakuntaan. Koin sen Jumalan johdatukseksi. Siellä minulle opetettiin, mitä Jeesuksen seuraaminen käytännössä merkitsee. 

ANNA KAIKKI TAI EI MITÄÄN   

Hengelliseen työhön sain kutsun myöhemmin. Rohkaisijanani siihen suuntaan olivat miehet, puolisoni Ilkka ja hänen isänsä Yrjö. Tarvitsin miesten rohkaisua. On hienoa, että vielä löytyy niitä miehiä, jotka näkevät naisen hengellisen kutsun.  Lopulta ymmärsin, että kutsu Jumalan valtakunnan työhön koskee puolisoina ehdottomasti meitä molempia.

Vapaakirkon työntekijäkoulutuksessa naisia on rohkaistu työhön. Ja, pastorinvaltakirja myönnettiin naisille sen vuoksi, että me olimme tehneet käytännössä samoja tehtäviä jo vuosikymmenet. Naiset olivat perustaneet seurakuntia ja olleet mukana vanhimmistoissa. Työtä tehtiin rintarinnan. 

Oma kutsuni vahvistui yhtenä kesänä Santalan juhannusjuhlilla. Vuosi oli 1999. Jumalan Henki tuli ylleni sellaisella voimalla, etten päässyt ylös lattialta. Vaikka yritin nousta, minut aina painettiin takaisin alas lattiaan!  Ja, Herra puhui selvästi henkilökohtaisesta tehtävästäni. Se vahvistettiin välittömästi kahden minulle täysin tuntemattoman ihmisen kautta. Se oli ihmeellistä. 

KUTSU PAPPEUDEN YTIMESSÄ

Kutsuttuna me jaksamme. Kutsuttuna me ponnistelemme ja jaksamme jopa kiivailla Jumalan totuuksien puolesta. Apostoli Paavali, yksi uuden testamentin selvimmin kutsutuista, oli kiivaasti ajamassa Jumalan agendaa omana aikanaan. Hän sai erityisen tehtävän, tehtävän jossa luotiin kestävä perustus pakanaseurakunnalle. 

2 Kor. 11: 

1 Jospa kärsisitte minulta hiukan mielettömyyttäkin! Ja kyllähän te  minua kärsittekin.

2 Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella;  minähän olen kihlannut teidät miehelle,  yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. JOKAISELLA ON ANNETTAVAA Jokaisella kutsutulla, miehellä ja naisella, on annettavaa Jumalan  kutsumana meidänkin ajassamme. Etsitään Häntä, etsitään  Hänen pyhää tahtoaan. Ja, kohdellaan toisiamme sillä armolla,  jonka Hän on meille lahjoittanut.  Kiivaillaan Jumalan asialla. Muistetaan Lähettäjämme ja  se, ettemme me ole tänne itse mitään tuoneet, tällöin me emme voi  viedä täältä mitään mukanammekaan.  Muistetaan myös, että Hän itse on Seurakunnan asettaja ja Pää.  Kristus, kirkkauden toivo. Hän saakoon olla sitä loppuun saakka.  Hän ei suostu Pahan kätyriksi. Älkäämme mekään.  Herran työhön ei tule lähteä ilman selkeää kutsua. Hän kutsuu, Hän varustaa ja valtuuttaa. Ja, se on varma, että Hän odottaa niitä,  jotka vastaanottavat kutsun Häneltä. Hän kutsuu meitä antamaan  itsemme palvelijana kaikkien edestä, oman esimerkkinsä mukaisesti. VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!