NYT PUHUTAAN POLITIIKASTA

Näin presidentinvaalien aikaan on hyvä puhua politiikasta. Kansalle etsitään koko kansan presidenttiä. Voiko sellaista löytyä tältä puoluepoliittiselta kentältä, mikä Suomessa on?  Yhdysvalloissa on olemassa kaksi puoluetta, meillä niitä riittää useammalle sormelle. 

Olin ensin itsekin sitä vastaan, että kannattamani puolue kd eli kristillisdemokraatit asettaisivat näihin vaaleihin oman ehdokkaansa. Nyt olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että valinnalla on ollut iso merkitys Suomen poliittisen tulevaisuuden kannalta. 

Sari Essayah on laajaa tunnustusta ja luottamusta nauttiva poliitikko. Hän on maltillinen ja ainut ehdokas, joka istuu tällä hetkellä ministerivaliokunnassa, yhteistyössä istuvan presidentin Sauli Niinistön kanssa, linjaamassa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisiakysymyksiä. 

Toisekseen Sari on tunnustava kristitty, joka elää uskoaan todeksi. Hänen kaapistaan tuskin on löydettävissä luurankoja. Olen seurannut hänen uraansa jo pitkään. Hän on aina puhunut lähimmäisyyden puolesta. Puolue- ja eduskuntatoverit pitävät Saria yhtenä parhaimmista työtovereista rehtiytensä ja ystävällisyytensä puolesta.

Minun on ollut vaikea käsittää, miksi kristilliseen puolueeseen ja sen ajamiin arvoihin maassamme kohdistetaan niin paljon kritiikkiä.  Kristillisyys on nimittäin arvopohja, mistä on hyvä ja turvallista ponnistaa.  En ole löytänyt Raamatustani yhtään sellaista jaetta, mikä poissulkisi yhteiskunnallisen hyväntekemisen tässäkin mielessä. Päinvastoin; Vanhaa testamenttia lukiessamme, voimme todeta, että jo muinaiset kuninkaat ja hallitusmiehet etsivät neuvoa papeilta ja profeetoilta. Ja, Johannes Kastaja vei sanoman hallitsijalle. Mitä muuta se on kuin vaikuttamista? 

Toisekseen jotkut aliarvioivat naisen kykyä toimia presidentin tehtävissä, etenkin silloin, kun käydään sotia ja turvallisuus on vaakalaudalla.  Historia tuntee kyllä naisia, joiden käsiin on annettu jopa sotapäälliköiden päitä.  Pyhissä teksteissä on kertomuksia, missä naiset ovat toimineet voittoisasti sodissa.  Nykypäivänä sitäpaitsi sotakoneisto on sellainen, ettei yksikään presidentti tee päätöksiä yksin. Hänen ympärillään on kokonainen pataljoona neuvonantajia. 

Kansa saa aina itselleen hallitsijan, jonka se ansaitsee. Näin tulee näissäkin vaaleissa käymään. Aina paras ei voita, mutta parhaan puolesta tulee taistella. Minusta on outoa, ellei kristitty asetu kannattamaan omia arvojaan. 

Joka tapauksessa, on lopputulos mikä tahansa, olen valmis rukoilemaan tulevan presidentin puolesta ja hyväksymään valinnan ilman nokkaporoa. 

Stubb tulisi viemään Suomea maailmalle; voin nähdä jo sieluni silmin, kuinka maatamme viedään lennossa kohti uutta maailmanjärjestystä (mitä sanaa kammoksun). Samoin kävisi kaikkien vihervasemmistolaisten ehdokkaiden kanssa. 

Murhe tässä kaikessa on se, että kansallinen identiteettimme joutuu murrokseen ja joudumme yhä enemmän turvautumaan muihin kuin kotimaisiin apuihin. Omavaraisuutemme kokee haaksirikon. Samoin hyviksi koetut konservatiiviset kristilliset arvot uhrataan monikansallisen uskonnollisuuden alttarille. Kauniin elein toivotetaan ehkä Jumalan siunausta, mutta ilman sen suurempaa sisältöä.  Siunausta ei voida jakaa, ellei ensin itse ole tullut siunatuksi. 

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!