ÄLKÄÄ KORKEITA TAVOITELKO!

Heräsin yhtenä aamuna uneen, missä olin tutussa maisemassa asettelemassa taideteoksia. Ympärilläni oli kaunis luonto, mutta siitäkin huolimatta olin asettelemassa sen keskelle kauniita teoksia. Näytti myös siltä, että joitakin teoksia sinne oli jo ripustettu, mutta jouduin vaihtamaan niiden paikkaa alemmaksi. Ymmärsin, että niin tulisi tehdä, jotta ne näkyisivät kaikille paremmin ja teoksen värit pääsisivät oikeuksiinsa. 

Seuraavana päivänä tietenkin mietin, mitä uni minulle puhuu. Mietin pitkään sen sanomaa. Sitten aloin vihdoin ymmärtää:

-Joskus me tavoittelemme elämässämme liian korkeita asioita. Me ripustamme tavoitteemme kovin korkealle ja ajattelemme, että se istuu elämämme kuvaan.  Kuitenkin Jumalan tahto on, ettemme tavoittelisi liian korkeita.  Raamattu nimittäin sanoo, Luuk. 12:

24 Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole  säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne.  Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!

25 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään  vertaa?

26 Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte  muusta?

27 Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä  kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa  ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.

28 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa  ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät,  te vähäuskoiset!

29 Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte,  älkääkä korkeita tavoitelko.

30 Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat;  mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.

31 Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan  sen ohessa.

Jeesuksen opetuksissa tulee usein ilmi sellaisen huolettoman elämän ihannointi, missä kuljetaan joka hetki täydessä luottamuksessa Jumalaan. En saisi murehtia asioista, mutta toisaalta en myöskään saisi asettaa tavoitteitani liian korkealle. Vähempi riitää.

Lähdin katsomaan omaa elämääni. Olenko lähtenyt kenties tavoittelemaan asioita, mitkä ovat aivan liian korkealla saavuttaa, ja vaikka ne saavuttaisinkin, mitä ne toisivat elämääni? Mitä iloa ne toisivat Jumalalle?  Vieläpä meiltä kysytään, teemmekö asiat omaksi vai lähimmäisemme parhaaksi? Kuka on lähimmäiseni? Kenen varpaille oikein astun? Saatan nimittäin omilla tavoitteillani vaikeuttaa toisen ihmisen elämää. Sekään ei ole Jumalan tahto. 

Raamattu opettaa myös, kuinka ihminen on luonnoltaan syntinen ja sellainen, joka saavuttaessaan jotakin suurta, saattaa unohtaa, keneltä saavutus on tullut, ja toisekseen hänestä voi tulla nurja lähimmäisiään kohtaan. Myöskään rikas ihminen, ikävä kyllä, harvoin antaa omastaan. Suotta ei Jeesus muistuta meitä rikkauden aiheuttamista vaaroista. 

Tähän päivään saakka on useimmilla suomalaisilla olleet asiat melko hyvin. Hyvinvoinnistamme ei ole puuttunut mitään; On ollut ruokaa, asuntoja ja terveydenhuolto. Mutta, silti me olemme köyhtyneet; Olemme unohtaneet menestyksemme virrassa uituamme kyvyn rakastaa ja pitää huolta niistä, jotka meille on huollettaviksemme uskottu: oma puoliso ja perhe, vanhempamme, muut ikääntyneet, vammaiset, kodittomat, sairaat ja köyhät. Kaikki ne, jotka todella tarvitsisivat huolenpitoamme ja aikaamme eniten. 

Jeesus tiesi tämänkin. On parempi olla kohtuullinen ja tyytyä mahdollisimman vähään. On luotettava Jumalan huolenpitoon ja heittäydyttävä uskon varaan. Olemmeko siinä onnistuneet? Vai, olemmeko tulleet jo niin omavaraisiksi, ettei Jumalan huolenpito enää kelpaa? 

Jumalan huolenpito on sitä, että me tyydymme elämässämme mahdollisimman vähään, toimimme aina lähimmäisemme parhaaksi ja rakastamme Jumalaa. Sillä me pääsemme kaikkein pisimmälle, emme tavoittelemalla liian korkeita. 

Ja, vielä lopuksi; kun me olemme heikot, on Jumala Väkevä. Hän tahtoo tulla tunnetuksi meidän jokaisen elämän kautta - Hän tahtoo aina päästä yllättämään meidät. 

2 Kor.12:9: 

Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!