TEHTÄVÄ, JOKA ANNETTIIN PERHEELLENI JERUSALEMISSA

Olimme perheen kanssa matkalla Jerusalemissa, vuosi oli 2009. Matkaseurueessamme oli mukana myös ystäväperhe, joka oli asunut aikoinaan Israelissa.  Perheen isä toimi oppaanamme. 

Koskaan aikaisemmin en ollut kokenut sellaista, mitä tällä matkalla koin. Ensinnäkin jo laskeutumisvaiheessa Ben Gurionin suurelle kansainväliselle lentokentälle, aistin jotakin yliluonnollista. Tunsin jokaisella solullani saapuvani kotiin. Sitä on vaikea sanoin kuvailla. Minä vain syvästi tiesin tulleeni kotiin. Sellaista en ollut kokenut aiemmin. Juttelin juuri erään uskonsisareni kanssa, joka oli aikoinaan asunut Israelissa. Hän kertoi kokeneensa saman tunteen, mutta ei ollut jakanut sitä kenenkään toisen kanssa. Hän ymmärsi, mistä puhuin. 

Matka oli kaikin puolin ikimuistoinen. Yövyimme useammassa paikassa. Erään majapaikan kauniilta avaralta kattoterassilta, josta oli upeat näkymät koko Jerusalemin kaupungin ylitse, muistan siunanneeni kädet koholla pyhän kaupungin. Rukoilin sen ylle Herran siunauksen.  Jerusalem tulee olemaan kerran koko maailman pääkaupunki, kun se aika koittaa. Ja, uskon sen olevan lähempänä kuin arvaammekaan. 

Eräs nuori tummaihoinen mies, jolla oli valkoinen pitkä paita ja suuri risti kaulassaan, kierteli Jerusalemin kujilla. Näin, kuinka hän pysähteli kiireettömästi keskustelemaan ihmisten kanssa ja siunaamaan heitä. Erään kerran hän pysähtyi siunamaan erästä pohjoismaalaista perhettä, isää ja hänen poikiaan, joiden kanssa olimme tutustuneet matkalla. Isä kertoi meille pian sen jälkeen, että nuorimies oli profeetta, sillä hän oli kertonut heille heidän elämästään aivan uskomattomia yksityiskohtia ja he olivat saaneet suuren siunauksen rukouksen kautta. 

Minuun iski pyhä kateus. Halusin, että mekin saisimme perheenä samanlaisen siunauksen. Janosin kovasti, että voisimme lähteä siunattuina matkaan, takaisin omaan kotimaahamme. Vaikka Israel on toinen koti kristitylle, on Jumala kuitenkin suuressa armossaan asettanut meidät ihmiset kukin omille asuinsijoilleen. "Herra, siunaa meitä "; oli rukoukseni. 

Meni muutama päivä, kun yllättäin näin jälleen tuon nuoren miehen erään kaupan kulmalla. Yht´äkkiä hän kohotti katseensa meihin ja lähti astelemaan luoksemme. Sydämeni hypähti. Nytkö se tapahtuu ja mekin saamme siunauksen? Ja, niin kävi. Hän tuli luoksemme puhuen hyvää englannikieltä ja kysyi, saako hän rukoilla puolestamme. Tähän annoimme tietysti myöntävän vastauksen. Muistan, kuinka hän rukoili, että perheellämme tulee olemaan osansa kansakuntien evankelioinnissa. Herra antaa meille tehtävän; Tehtävän, joka ylittäisi jopa oman maamme rajat. 

Apt. 1: 

7 Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä,  jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut,

8 vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman,  ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa  että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!