TÄYDELLINEN, VAIKO AIKUISEKSI KASVANUT?

Tällä viikolla kotikirkkoni Vapaakirkon työntekijäpäivillä paneuduttiin aiheeseen, miksi ihmiset jäävät kasvamatta hengellisesti, eivätkä saavuta täysi-ikäisyyttä uskossaan? Mitkä tekijät voisivat olla syynä siihen, että kasvu tyrehtyy, tai ettei se kenties pääse edes käynnistymään? Aloin itsekin pohtia asiaa, sillä se on ollut mielessäni usein. 

Kyse ei ole täydelliseksi tulemisesta; ei sellaisen tilan saavuttamisesta, jolloin voisi tuudittautua tunteeseen kaiken valmiiksi tulemisesta. Ei. On syytä erottaa pelastustyön ja hengellisen kasvun merkitykset toisistaan. Kun uudestisynnymme ja tulemme uskoon, eli kun meidän henkemme ankuroidaan Jumalan hengen yhteyteen takaisin, me pelastumme iankaikkiselta erolta Jumalasta. Meidät saatetaan takaisin Jumalan yhteyteen. Se on Kristuksen pelastustyön ansiota, eikä meillä ole siihen mitään osuutta tai lisättävää. 

Mutta, kun puhumme uskonelämämme kasvusta ja juurtumisestamme Kristukseen sekä Hänen Sanaansa, puhumme pyhityksestä ja hengellisestä kasvusta. Silloin myös meillä on osuutemme. Osuutemme on antautua prosessiin yhdessä Hänen kanssaan.  

Mieleeni nousevat Jeesuksen sanat Raamatusta; Luuk 8:5-8: 

"Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi  osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.

Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui,  kun sillä ei ollut kosteutta.

osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana  ja tukahuttivat sen.

Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän. " Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä:  "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon". Jeesuksen opetus aiheesta jatkuu Luukkaan em.esittämässä  vertauksessa:  -Ihmiset saattavat menettää uskonsa Perkeleen langettamissa  kiusauksissa ja hyökkäyksissä. Ja, kuten tiedämme, kiusaukset tulevat aina sieltä, missä aita on matalin.  Sitten on niitä, jotka maailma erilaisine houkutuksineen vetää  sivuraiteille, eikä heidän uskonsa tuota  koskaan sellaista kypsää ja hyvää hedelmää, mitä he uskollisina  Jumalalle olisivat voineet tuottaa. Hekin ovat vaarassa menettää uskonsa, elleivät tee parannusta.  Ja, vielä kolmanneksi on niitä, jotka sydämestään ovat lähteneet  seuraamaan Herraansa ja ovat kärsivällisiä vaelluksessaan, vaikka joutuvatkin monenlaisiin kiusauksiin ja uskonkoetuksiin. He ovat niitä, jotka ovat valveilla ja ymmärtävät, mihin Jumala heitä on kutsunut.  LOPUKSI: Meistä ei koskaan tule täydellisiä täällä; ei sellaisia, jotka voisivat taputtaa rintoihinsa ja sanoa onnistuneensa kaikessa.  Me voimme kuitenkin saavuttaa sen uskonpäämäärän Kristuksessa,  mihin Hän jokaisen pelastamansa ihmissielun on kutsunut. Siksi  päämäärä on tärkeä sielumme kannalta. Ilman päämäärää uskollamme ei ole mitään merkitystä, eikö totta?  Tämän ajan ongelma on, että ihmiset sitoutuvat kyllä kaikkeen  henkisyyteen, mutta eivät Kristukseen. Ihmiset ottavat sieltä täältä sen, mikä heille sopii, mutta kieltävät samalla Kristuksen ja  kiinnittymisen Häneen. ¨ Elämme kristillisen seurakunnan viimeisiä hetkiä maan päällä.  Pian tapahtuu seurakunnan ylösotto. Raamattu sanoo selvästi,  että Herra ottaa luokseen Hänelle valmistetun pyhän morsiamen.  Ymmärrän sen tarkoittavan sitä uskovien joukkoa, joka on ollut  Herralleen uskollinen, käynyt läpi koettelemukset, jonka usko on koeteltu, ja joka on valmistautunut iankaikkisesta päämäärästään  käsin.  En usko ylöstempaukseen pääsevän niitä,  jotka eivät lukeudu tähän em. joukkoon; Raamattu tukee vahvasti tätä johtopäätöstä.  Seurakunnan on kyettävä vastaamaan hengellisen kasvun haasteeseen  tänään. Kuinka se on mahdollista?   -Se on mahdollista vain, jos me Kristuksen seuraajat olemme uskollisia  siinä, mihin meidän on kutsuttu. Nyt on aika seistä lujana Hänessä.  Me emme voi enää harhailla sinne tänne. Uskolliset palkitaan kerran.  Esikuvamme on Kristus; seurataan Häntä. Maksoi, mitä maksoi.  Vielä armon ovi Kristuksessa ja Hänen haavoissaan on auki jokaiselle katuvalle ja syntiselle, joka tahtoo pelastua.  Ollaan hyviä säilyttämään se, mikä meille on uskottu.

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!