OMAT VALINNAT JA ÄITIYS

Olen lukenut keskustelua äitiydestä ja siihen liittyvistä haasteista, lapsettomuuden kivuista jne. Jaan tässä hieman omia kokemuksiani, sekä jotakin siitä, mitä ymmärrän nousevan Raamatusta. 

Muistan, kuinka 16-vuotiaana jouduin leikkaukseen häntäluussani oireilevan kystan vuoksi. Ennen operaatiota minulta otettiin  verikokeita. Yksi kokeista paljasti, että kannoin elimistössäni tulehdusta, minkä aiheuttaja oli sellainen, joka voi aiheuttaa pahimmillaan myös lapsettomuutta. Tietysti pelkäsin, että jään lapsettomaksi, kun perheen perustamisen aika tulee. 

Mentyäni naimisiin 20-vuotiaana, tulin kuitenkin heti kohta raskaaksi. Ja, näin on käynyt jokaisen lapseni kohdalla. Eli raskaaksitulemisenpelko minun kohdallani oli turha. 

Tiesin jo nuorena tyttönä, että haluaisin lapsia. Myös mieheni halusi perustaa perheen. Näky perheestä meillä oli yhteinen. Oma lähtökohtani perheen perustamiseen oli, että ensin perhe, sitten kaikki muu, ja että Jumala kyllä pitäisi meistä huolen. Ja, näin se on ollut; En ole mielestäni jäänyt mistään paitsi kantaessani tätä näkyä. Koskaan en ajatellut, että ensin valmistun siihen ja siihen ammattiin, ja sitten, ehkä joskus, tulee lasten vuoro. Oliko sitten niin, etten uskaltanut lapsettomuuden pelkoni vuoksi siirtää asiaa, vai mistä tämä ajatus juonsi juurensa? 

Joka tapauksessa uskon, että Jumala joko antaa elämän tai ei. Olisihan Hän voinut sulkea kohtuni, mikäli lasten aika tai heidän syntymisensä perheeseemme olisi jollakin tavoin haluttu estää. 

LUOTTAMUS JUMALAAN JOUTUU KOETUKSELLE

Uskon, että meidän ihmisten luottamus Jumalaan joutuu ajassamme yhä enemmän koetukselle. Kuinka selviän, koska maailmassa on niin paljon haasteita juuri nyt? Miten on mahdollista kasvattaa lapset nykyajassa?  Entäpä, kun työelämä on niin vaativaa ja jatkuvasti kehittyvää; kuinka perhe pysyy matkassa? Voinko luottaa kumppaniini? Kysymyksiä riittää loputtomiin. 

Jeesuksen seuraajan on kuitenkin taisteltava oma uskontaistelunsa kaiken em. suhteen. Luottamus Jumalaan, Hänen mahdollisuuksiinsa elämässämme, sen on tärkeää antaa kasvaa. 

Jumala puhui minulle hyvin selvästi ennen kolmannen lapsemme syntymää. Olin jokseenkin väsynyt ja mieheni teki yrityksessään pitkää päivää. Halusin kuitenkin, että keskitän oman aikani ja puhtini kotiin, pieniin lapsiini. Eräänä aamuyönä Jumala sanoi minulle korvin kuultavalla äänellä: " Ottakaa kolmas lapsi vastaan, Minä annan voiman, vaikka tuntuu että väsyttää "! Ja, Hän vielä toisti ilmoituksensa seuraavana yönä. Tasan kello neljä aamuyöllä heräsin Hänen lempeään puheeseensa. 

Jumala totisesti antoi voiman. Me selvisimme perheenä kaikesta. Ja, olemme selvinneet vielä senkin jälkeen. Myös neljännen ihanan lapsemme kanssa. Jumala on ollut uskollinen ja luotettava. Hän on turva kaiken keskellä.  Iloitsen siitä! 

Raamattu kertoo meille monia kertomuksia vanhemmuudesta. Ja, jokainen kertomus on hyvin erilainen. Myös uskon patriarkat epäonnistuivat monta kertaa kasvattajina. Kukaan ei ollut vanhempana tai puolisona täysin mallikelpoinen, enkä suoraan ottaisi mallia heistä yhdestäkään;  Mutta luottamus Jumalaan on sellainen, joka koskettaa meitä jokaista. Hän ei jätä omiaan pulaan. 

PSALMI 127: 3

-Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.

1 Moos. 21:1: 

-Ja Herra piti Saarasta huolen, niinkuin oli luvannut; ja Herra teki Saaralle, niinkuin oli puhunut.

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!