TEMPAUKSEN EDELLÄ - OSA 2
Edellisessä osassa ylöstempauksesta käsittelin Raamatun pohjalta sitä, kuinka Jumala on säätänyt seurakunnalle ja uskoville ennen ylöstempausta tahtotilan valvoa ja olla hereillä. Tekstien pohjalta olen tullut siihen ymmärrykseen, ettei lihallinen ja Jumalan taka-alalle siirtänyt kristitty pääse tempaukseen.
Jumala on antanut hengellisiä lahjoja omilleen. Toiset ovat ottaneet ne käyttöönsä, mutta toiset ovat kaivaneet talenttinsa maahan. Ymmärtääkseni lahjojen on tarkoitus palvella Kristuksen ruumista eli seurakuntaa. Mutta, myös tätä maailmaa ja sen hätää.
Mitä muuta Jeesuksen Sanat Hänen tulemuksensa edellä pitävät sisällään? Nyt hieman siitä. Pitäydyn edelleen vertauksissa viisaista ja tyhmistä neitsyeistä ja hyvistä ja pahoista palvelijoista, jotka löytyvät Matteuksen evankeliumin luvusta 25.
Ensinnäkin näyttäisi siltä, että Jeesus kertoi omiensa olevan selvillä tapahtumien kulusta. Myös tessalonikialaiskirje painottaa, kuinka Herran paluu ei tule uskoville yllättäen, mikäli he ovat valvoneet omaa tilaansa ja rohkaisseet toisiaan loppuun saakka. 1 Tess.5:4.
Jeesus puhuu vertauksessaan, kuinka"yösydännä kuluu huuto".
Tätä kristikunnassa on spekuloitu, mikä tämä huuto voisi olla. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että ennen Jeesuksen paluuta on olemassa vielä palvelutyö, mikä kokoaa Kristuksen seuraajia yhteen ja valmistaa seurakunnan vastaanottamaan Hänet. Myös kaikkein vanhimmat rabbiiniset kirjoitukset tukevat em. ajattelua. Olen kirjoittanut niistä aiemmin blogissani. Pohjana olen käyttänyt Tuomas Leväsen arameankielisiä tekstejä, joita hän on kääntänyt suomeksi.
Johannes Kastaja oli huutavan ääni erämaassa ennen varsinaista Jeesuksen esiin astumista, minkä jälkeen alkoi seurakunta-aika maanpäällä. Voisiko ennen Jeesuksen paluuta ja seurakunnan ylösottoa olla samankaltainen palvelutyö, joka valmistaa tietä Hänelle? Tätä on paljon spekuloitu ja se jakaa yhä mielipiteitä kristittyjen keskuudessa. Sen tulee täyttää tietynlaiset merkit:
Matt. 25:
6 Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.' | ||||||||
7 Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Huuto ei ole vielä ylösotto, vaan selkeästi kehoitus ryhtyä toimiin. Samassa yhteydessä Jeesus tähtää puheellaan selvästi siihen, millaisia ovat valvovat uskovat: he eivät suinkaan ole toimettomia, vaan käyttävät heille uskottuja lahjojaan. He eivät tee lomamatkoja ja lekottele aurinkotuoleissa. Eivät hemmottele itseään maallisilla, vaan toimivat heikkojen ja heitteille jätettyjen hyväksi. He pitävät huolta sairaista ja vähäosaisista, vaattettavat alastoman jne. Teksti kertoo jonkinlaisesta kiireestä saattaa työ maanpäällä päätökseen. Vielä on paljon niitä, jotka tarvitsevat Jumalaa.  Jo edesmennyt pastori David Wilkerson kertoi näystään lopunaikoihin liittyen (mm. kirjoissa Näky, Päivä Oy ja Pasuuna Soi, Ari-Kustannus ). Hän kuvasi lopunajan kristittyjä penseiksi, itsekkäiksi ja maailmaan kiinnittyneiksi. Heitä innoitti kaikki muu, paitsi Herran odotus ja eläminen Hänen kunniakseen. Vanhurskas eli Jumalan syyttömäksi julistama ihminen on vapaa palvelemaan Herraa. Hän elää joka päivä Herransa kunniaksi. Hän ei etsi omaansa, ei katkeroidu tai omista mitään itsellään. Hän on antanut kaiken Jumalalle.  Tänään vielä voimme pistää asiat kuntoon. Lamppu tiellämme on Jumalan Sana. Ilman sitä kuljemme pimeydessä. Toiset tarvitsevat ravistelua enemmän kuin toiset. Toiset uskoa enemmän kuin toiset. Jumala on luvannut olla kanssamme joka päivä loppuun saakka, ravita meitä. Se, kuinka Hän toteuttaa suunnitelmansa, on meille kirjoitettu. Uskommeko, että elämme nyt ajassa, missä kuuluu huuto ja kehoitus ryhtyä toimeen? Onko meillä öljyä astioissamme ja palavat lamput käsissämme? Voimmeko sanoa, että olemme valmiit lähtemään täältä, suoritettuamme meille annetun tehtävän? Efe. 6:
|
Kommentit