VALLOITTAVA SEURAKUNTA

Olen juuri kotiutunut rakkaan kotikirkkoni Suomen Vapaakirkon kesäjuhlilta Tampereen Teopolikselta. Siellä sijaitsee nykyinen koulutuksemme ja kirkkokuntamme keskus.  Tänä vuonna 100 vuotta täyttävän kirkkomme juhlien teemana oli: Valloittava seurakunta. 

Seurakunta on paikka, missä voimme kasvaa uskossamme. Sillä on aivan erityinen sija Jumalan suunnitelmassa. Puheissa, joita kuulin, korostui, kuinka jokainen jäsen on arvokas ja Jumalalle erityinen. Seurakunnassa ei pidä lokeroida ihmisiä, vaan kaikki ovat yhtä tärkeitä.  Myös pieni lapsi.  Jeesus opetti, kuinka meidän on tultava lasten kaltaisiksi, ja kuinka pienin on suurin taivaassa. Jumalan järjestys on erilainen kuin tämän kunniaa tavoittelevan maailman. 

Legacy Music johtamassa ylistystä kesäjuhlilla.

Paitsi kasvuun, seurakuntaa tarvitaan juurruttamaan meidät Kristukseen. Tämä on haaste tämän päivän seurakunnille. On surullista nähdä, miten vähän on niitä uskollisia ja juurtuneita kristittyjä, jotka jaksavat seistä pylväinä Herran huoneessa ja kantavat vastuunsa nurkumatta. Uskollisuus palkitaan kerran!

Kol. 2:7: 

- "Juurtukaa Häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu". 

Kun tulin uskoon 15-vuotiaana, tapahtui se Vapaakirkon nuortenleirillä, Kuutamoleirillä Kiponniemessä, Vesangalla. Olen siis syntynyt Vapaakirkkoon. Uskoni ensi askeleet olen ottanut tällä maaperällä. Jeesus tuli elämääni ja ymmärsin, kuinka Hänen askelissaan minun tulee kulkea suuntaan, mihin Hän tahtoo Hengellään johdattaa. 

Kesäjuhlat pidettiin Teopoliksella. 

Valloittava seurakunta on sellainen, missä minun on hyvä olla ja hengittää. Seurakunta, missä minut otetaan aina vastaan ja voin kokea olevani rakastettu. Seurakunnassa Jumala käyttää jokaista jäsentään vahvistamaan kanssasisariaan ja -veljiään. Siellä myös sitoutetaan Jumalan Sanaan Raamattuun sekä rukoilemaan ilman naamioita. 

Poikani Jeremia puhui kesäjuhlilla seurakunnan olevan myös nuorempien mielestä paikka, missä kaivataan opin ja rukouksen lisäksi luonnollista yhteyttä toinen toistemme kanssa. Kohtaaminen on jokaiselle tärkeää. Laupias Samarialainen ei kulkenut kärsivän ja heitteille jätetyn ohi. 

Me saatamme pelätä kohtaamista syvimmällä tasolla. Emme halua tuoda haavoittuvuuttamme esille. Jos me paljastamme itsestämme jotakin, pelkäämme tulevamme hyljätyiksi. Ja, näin on saattanut käydäkin. Olen itsekin sen kokenut. Kun olen ollut avoin omista kivuistani, ovat toiset kenties katsoneet sen heikkoudeksi ja väistäneet. Ehkäpä lopulta jättäneet kipuineni yksin. 

Eräässä puheessa kesäjuhlilla korostettiin anteeksiannon merkitystä. Meidän tulee vapauttaa itsemme ja toinen toisemme antamalla anteeksi ja tahdon lujuudella kieltäytyä katkeroitumasta. Se on mahdollista ainoastaan Jumalan avulla. 

Jippii-kuoro valloitti lauluillaan juhlayleisön.

Seurakunta on valloittava silloin, kun kykenemme armahtamaan itseämme ja toisiamme. Se on valloittava, kun Jeesus on sen keskiössä ja Pyhä Henki saa toimia vapaasti keskuudessamme. Pyhä Henki jakaa armolahjojaan niin kuin Hän tahtoo. Hän ei katso henkilöön, vaan käyttää jokaista. 

Seurakunta lähettää. Me olemme lähettiläitä. Seurakunnan tehtävä on varustaa uskovat elämään tämän jumalattoman maailman keskellä valona ja suolana. Me olemme Kristuksen kirje tälle maailmalle! 

# Oletko sinä ollut uskollinen seurakunnassasi? 

# Koetko olevasi juurtunut seurakuntaasi ja Kristukseen?  Se vaatii aikaa ja osallistumista. Ellei sitä ole, ei juurtumista voi tapahtua. 

# Mitä seurakunta sinulle merkitsee? Onko se uskovien yhteyttä, missä koet tulevasi rakastetuksi haavoittuvana ja keskeneräisenä? 

# Mikä tekee seurakunnasta valloittavan? Voisitko ajatella vieväsi seurakuntaasi ihmisen, joka tulee sinne ensimmäistä kertaa kohdatakseen Kristuksen? 

# Kuinka lähetyskäsky toteutuu seurakunnassani? Varustaako se lähtemään liikkeelle? 

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!