MILLAISENA OPIMME NÄKEMÄÄN ITSEMME - SILLÄ ON MERKITYSTÄ
Viime aikoina on puhuttu koulujen seksuaalikasvatuksesta ja siitä, mihin lastemme ja nuortemme identiteettikuvaa pyritään kiinnittämään. Suuntaus on huolestuttava. Jokainen raamattu-uskollinen kristitty ymmärtää tämän.
Jos lapsi katselee itseään tarpeeksi pitkään peilistä, jota hänelle näytetään, hän alkaa nähdä itsensä sellaisena kuin häneen heijastetut toiveet, pyrkimykset ja uskomukset hänelle puhuvat. Hänellä on olemassa luontainen taipumus oppia näkemästään ja kuulemastastaan.
Albert Bandura, Kanadalainen psykologi ja professori Stanfordin yliopistosta on perehtynyt mallioppimiseen (sosiaalinen oppimisteoria). Kyseessä on lähestymistapa, jossa käyttäytyminen ja kognitiivinen kohtaavat.
Eräs esimerkki kertoo 11-vuotiaasta pojasta, joka aloitti viulun soiton. Hänen isänsä tuli sanoneeksi pojalle: " Viulun soittaminen on hölynpölyä"! Tämä tukahdutti pojan mielenkiinnon harrastukseensa.
Hyväksynnällä on suuri merkitys. Se, millä on statusta ja mikä herättää mielenkiinnon, sillä on vaikutusta.
Kun seksuaali-identiteetin moninaisuutta aletaan lapsillemme suunnitelmallisesti opettamaan, heidän halunsa siihen suuntaan kasvavat. Tätä on turha kenenkään kieltää.
HUOLESTUTTAVAA UNOHDUSTA
Jumalan Sanan äärellä ihmisluonnolla näyttää olevan taipumus; taipumus unohtaa.
Jaak.1:
22 Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä -- älkää pettäkö itseänne. |
23 Se, joka kuulee sanan mutta ei tee sen mukaan, on kuin mies, joka kuvastimesta katselee omien kasvojensa piirteitä. |
24 Hän kyllä tarkastelee itseään, mutta poistuttuaan hän unohtaa saman tien, millainen on. |
25 Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti, ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä tekee. |
Me saamme kerran kiitoksen Jumalalta siitä, että olemme muistaneet omakuvamme Hänen silmissään. Hän on täynnä kaikkea pyhyyttä ja puhtautta. Meidän tehtävämme on kunnioittaa Häntä kaikella kuuliaisuudellamme, noudattaen Hänen käskyjään ja oppejaan parhaan kykymme mukaan. 2 Kor.3:18: -Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki. Kyse on vapauden laista ja siihen kiinnittymisestä. Se on täysin vapaaehtoista, ei pakotettua Jumalan puolelta. Me teemme valintamme. Kenen kiitosta me haemme? SUMMA SUMMARUM: Kristityn vanhemman velvollisuus on kasvattaa jälkikasvuaan kiinnittymään Jumalan Sanaan ja Kristukseen, ei mihinkään muuhun hölynpölyyn. Siihen tavoitteeseen pääseminen vaatii ponnistuksia ja uhrauksia. Olemme kuin marketissa, missä ostoskärryyn noukitaan vain tiettyjä haluttuja markkinatuotteita. Ja, kaikki tuotteet eivät ole edes kaupan. Meidän ei kannata luopua mistään hinnasta siitä lähtökohdasta: -Kristuksessa meille on lahjoitettu kaikki! Kol. 2: 2 Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen,
VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! |
Kommentit