PÄÄTÖKSENTEON YTIMESSÄ

Nykyisen päätöksenteon eli politiikan ytimessä pelätään sanaa uskonto. Siitä on tullut aihe, josta ei saa keskustella. Piiloviestinnästä on tehty trendikästä. Vain harvat uskaltavat näyttää värinsä. Ja, jotka niin tekevät, joutuvat syyniin. 

Itse en sellaiseen piiloleikkiin aio ryhtyä. Eikö asioista voi puhua kiertelemättä suoraan? On mielestäni rehellistä kyetä edustamaan sitä aatetta ja arvomaailmaa, mihin itsensä lukee. Eikö muuten ole kyse ihmisten harhauttamisesta? 

Ellemme me kristityt herää viimeistään nyt tähän todellisuuteen, on se pian myöhäistä. Kun juna lähtee asemalta, ei enää pääse hyppäämään kyytiin. 

POLITIIKAN JA USKONNON SEKOITTAMISESTA

Usein kuulee fraasin, kuinka politiikkaa ja uskontoa ei pidä sekoittaa toisiinsa. Väite on oikeastaan naurettava. Mitä politiikka em. lauseen kylväjälle merkitsee?  Mikäli se on kirosana, niin totta; Politiikka on silloin jotakin sellaista, mitä tulee karttaa henkensä edestä. Se on likaista ja katalaa peliä. 

Minulle politiikka näyttäytyy yhteisten asioiden hoitamisena. Se on rehellistä ja avointa vastuunkantoa sekä päätöksentekoa kaikkien ihmisten ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin eteen. Se on myös globaalia toimintaa. Mikäli siihen eivät uskonnot vaikuttaisi, niin se olisi varsin eriskummallista.  Siihen vaikuttavat nimittäin kaikki ne asiat, joissa ihmiset ovat arvoineen ja tapakäytäntöineen mukana. 

Raamatun opetus on, ettei politiikka kuulu seurakuntaan. Apostolit pitivät puolueellisuutta esteenä yhteyden rakentumiselle seurakunnassa. Ihmisten on oltava samalla puolella. He ovat Kristuksen seuraajia, eivät minkään muun.  Joten politiikan tuominen kirkkoon on väärin. Tätä tänä päivänä, ikävä kyllä, tapahtuu. Ei ole pitkä aika, kun saatoimme nähdä vaalimainoksia kirkkojen seinillä. Puhun nyt kirkollisvaaleista.  

En oikein usko, että apostolinen seurakunta vahvistuu kirkkovaalien tuloksista. Päinvastoin. Suunta on ollut heikkenemään päin. Keskittyminen Kristukseen ja Hänen Sanansa opetuksiin olisi ollut paljon hedelmällisempää. 

JÄRKEVÄ PÄÄTÖKSENTEKIJÄ

Järkevä päätöksentekijä on sellainen, joka kykenee erottelemaan lusteen nisuista.  Hän on kasvanut niin, että jalat ovat tukevasti multaisella kalliolla.  Hän uskaltaa elää uskoaan todeksi tässä hullussa maailmassa.  Järkeään ei pidä menettää etenkään nyt, kun olemme näkemässä kaikkea kummallista ympärillämme. 

Jokaisella päätöksenteon instanssilla tulisi olla  neuvonantajansa, jotka kykenevät näkemään asioiden ytimeen.  Luvattu kansa (Israel) turvautui päätöksenteossaan profeettoihin ja pappeihin. 

Kristityt eivät ole kehityksen jarruja, vaan järkevällä tavalla sen toteenlaittajia. Usko ilman tekoja on kuollut. Tarvitaan miehiä ja naisia, jotka laittavat itsensä likoon. Kyse ei ole ihmisestä itsestään, vaan paljon suuremmasta. 

Tämä aika korostaa yksiöihmistä ja hänen tarpeitaan. Se näkyy kaikessa. Todellisuudessa, kun ihminen unohtaa itsensä ja laittaa itsensä likoon, kuten Raamattu opettaa, siitä alkaa muutos. Päätöksenteon ytimessä on oltava tämä. Risti on kannettava joka päivä. 

SUMMA SUMMARUM

Lopulta tulemme siihen, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Tämä maailma katoaa, Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Kaikki entinen on mennyt. Ennen sitä meidän on kuitenkin elettävä näiden nykyisten lainalaisuuksien mukaisesti. 

Kristitty valehtelee, mikäli hän kieltää uuden aikakauden sisääntulon. Me elämme sen kynnyksellä.  Rehellisesti sanoen, me olemme näyttämässä kaikille, kuinka tulevan valtakunnan lait astuvat voimaan. Ei ole yhtäkään polvea, joka ei silloin tule notkistumaan.  Kaikki kumartavat Kristusta. Jos me emme tähän usko tänään, on politiikkakin paras unohtaa. 

Ihminen, joka vastustaa rehellistä kristillistä ulostuloa, on vastuussa Jumalalle. Rehellisyys maan perii, sanotaan. 

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!