OMATUNTO JA SIIHEN VASTAAMINEN

Jumala on luonut meihin omantunnon. Omatunto kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin. Se muistuttaa meitä tekemättä jättämisistä ja laiminlyönneistämme. Ilman sitä ihmisyytemme olisi vaillinainen. 

2 Tim. 1:3: 

Minä kiitän Jumalaa, jota palvelen omatunto puhtaana, niin kuin jo esivanhempani ovat tehneet, ja muistan sinua rukouksissani lakkaamatta, päivin ja öin.

Seurakunnassa tulee kiinnittää huomiota siihen, ettei loukkaa lähimmäisensä omaatuntoa. Toisilla omatunto on herkempi kuin toisilla. Loukkaantumisella voi olla kauaskantoiset vaikutukset heikomman lähimmäisen uskonelämään ja kasvuun. Hänen luottamuksensa Jumalaan saa kolhun.  Ja, sama meidän tulee huomioida perheessä: 

-Muistan, kuinka yksi pojistani oli hiljattain tehnyt henkilökohtaisen uskonratkaisun ja päättänyt lähteä seuraamaan Jeesusta. Hän oli innokas lukemaan Raamattua ja oli lukenut sieltä, kuinka uskovan tulee välttää veren syöntiä; Apostolithan opettivat näin myös pakanoille. 

Kerran ostin mökkireissullemme ryynimakkaraa. Kun luin sen tuotesisältöä tarkemmin, huomasin, että se sisälsi pienen määrän verta. Poikani sattui kuulemaan tämän. Hän oli ehdoton, ettei makkaraa saa syödä. Kuuntelin lastani ja heitin makkarat menemään. En halunnut ehdoin tahdoin loukata nuoren miehen herkkää omaatuntoa. 

OLEMMEKO VALMIIT LUOPUMAAN OMASTAMME? 

Room.15:

1 Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia.  Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista.

2 Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme,  ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä. Raamattu opettaa meitä ottamaan toinen toisemme huomioon. Tämä lähtee liikkeelle siitä, että seurakunta on paikka, missä opettelemme  elämään tiettyjen Jumalan lainalaisuuksien mukaan. Opettelemme  pyhää elämää. Jokaista kristittyä kutsutaan pyhäksi. 1 Piet.1:16; 1 Kor.13:13. Me emme saa sortua runnomaan asioita läpi. Vaikka oletamme itse  hyväksyvämme joitakin asioita, emme voi vaatia sitä toisilta. Toisen  ihmisen omaatuntoa ei voi väkipakoin venyttää.  Sana on myös sitä  vastaan.  Meidän on luovuttava ennen kaikkea asioista, jotka satuttavat ja  aiheuttavat eripuraa Kristuksen ruumiissa. Seurakuntaan ja perheeseen,  ei voida tuoda asioita, jotka aiheuttavat eripuraa ja pahaa mieltä.  Koti on pidettävä rauhan tyyssijana. Se on Jumalan tahto.  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!