RAAMATTU PUHUU: OIKEANLAINEN PALVELUSUHDE
Efe.6. luku:
5 Palvelijat, olkaa kuuliaiset maallisille isännillenne, pelossa ja vavistuksessa, sydämenne yksinkertaisuudessa, niinkuin Kristukselle, | |
6 ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo, | |
7 hyvällä mielellä palvellen, niinkuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä, | |
8 tietäen, että mitä hyvää kukin tekee, sen hän saa takaisin Herralta, olkoonpa orja tai vapaa. Apostoli Paavali tiesi, että seurakunnassa oli vielä jokusia orjia, jotka omasta tahdostaan halusivat palvella isäntiään. Heidän isäntänsä oli sellainen, joka piti huolta palvelusväestään. Heiltä ei puuttunut ruokaa, oli asunto ja vaatteet. Elanto oli turvattu. Apostolit opettivat, ettei kenenkään uskoontulleen kannattanut kiirehtiä minkään maallisen asian suhteen ja alkaa muuttamaan elämäänsä, ellei kyse ollut selkeästi jostakin synnillisestä asiasta, kuten vaikkapa huorinteosta tai hyväksikäytöstä. Orjuus ei ollut synti. Jotkut orjat saattoivat olla hyvinkin tyytyväisiä sen hetkisiin oloihinsa ja arvostivat isäntiään.  Raamattu ei kuitenkaan puolla orjuutta. Jeesus itse sanoi, että vapauteen Hän tuli vapauttamaan jokaisen ihmisen. Tämä on päämäärä Kristuksessa Hänen omiensa kohdalla. Meidät on vapautettu kaikesta synnin ja orjuuden kahlitsevasta otteesta. Toisaalta meistä tulee Kristuksen orjia. Hän vyöttää seuraajansa tekemään Jumalan tahdon Hänen kunniakseen. 1 Kor. 7:22: "Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja". Joh. 21:18: -Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo." Jumala taivuttelee sydäntämme. Tiedän omasta kokemuksestani, kuinka Jumalan tahto on ollut viedä joskus sinne, minne oman ymmärrykseni tai päätäntävaltani varassa tuskin koskaan olisin mennyt. Tätä sanotaan johdatukseksi uskovan elämässä. Jumala näkee parhaiten, missä juuri sinua ja minua eniten tarvitaan.  Oikea alamaisuus on sitä, että ihminen on ensin alamainen Jumalalle ja sitten palvelee lähimmäistään. Sana opettaa hyvin selvästi, ettei tule mielistellä ihmisiä, vaan pyrkiä tekemään kaikki aivan kuin tekisi sen Herralle. Siksi Raamattu puhuu Kristuksen näkemisestä lähimmäisessä. Me saamme aina palvella Häntä. Tällaisesta palvelualttiudesta, missä me palvelemme Kristusta, on luvattu myös palkka. Jumala itse palkitsee ne, jotka ovat olleet kuuliaiset Hänelle. Palkkaa taivaassa ei tule siitä, että teemme aina kaiken, mitä lähimmäisemme käskee. Tai, että tottelemme kaikessa vaikkapa työnantajaa, joka ei kunnioita Jumalaa päätöksillään ja teoillaan. Myös esivalta saattaa säätää lakeja ja asetuksia, joita kristitty ei voi lähteä kannattamaan ja toteuttamaan omassa elämässään.  Todellinen sydämen yksinkertaisuus on apostoli Paavalin mukaan harrasta ja totista Jumalan seuraamista kaikessa, mitä teemme. Efesolaiskirjeen 6.luvun loppuosassa hän kehottaa pukemaan yllemme Kristuksen koko sota-asun voidaksemme pysyä pystyssä. Jos koskaan, niin nyt on sen aika. Ilman Häntä me emme voi mitään tehdä! KYSYMYKSIÄ, joihin tulee vastata itselleen rehellisesti: - Suostunko tekemään asioita, jotka ovat ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa? Onko Jumalan tahto esimerkiksi se, että työskentelen työnantajalle, joka ei maksa minulle palkkaa, tai että autan loputtomasti ihmistä, joka kiroaa elämällään Jumalaa? Eikö sellaisen palvelemisesta tulisi kieltäytyä? Gal.6:10 sanoo:
-Joskus saatamme joutua valitsemaan, ketä autamme. Raamattu kehottaa antamaan apua sitä tarvitseville sisarille ja veljille Kristuksessa. Jos vastassa on paljon kiittämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä, tai saattaa olla jopa silkkaa hyväksikäyttöä, sellaisen suhteen kannattaa miettiä, jatkaako enää auttamistyötään.  - Jos esivalta tekee Jumalan Sanan vastaisia säädöksiä, olenko valmis kannattamaan niitä? Entäpä lainkuuliaisuus niiden edessä? - Mitä teen, jos työnantaja vaatii minua tekemään jotakin lainvastaista, esim. liian pitkää työaikaa? - Maksanko veroni ajallaan? - Ketä kuuntelen ihmisen hädässä? Riennänkö heti auttamaan sen tähden, että se kuuluu ihmisyyteen, vai ymmärränkö tehtäväni asemastani käsin palvella Herraa? VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! |
Kommentit