MAKAROONILLA KASVATETTU TYTTÖ OSA VI: LÄHETETTY PALVELEMAAN
OSA VI
Päätin kirjoittaa elämäntarinani seitsemään osaan. Seitsemän on jumalallinen luku; se symboloi täydellisyyttä. Muutamat ystäväni ovat innostaneet minua kirjoittamaan tarinani. Ja, olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että todistusvoimamme tähden, jonka Jeesus on omilleen antanut, meidän tulee olla liikkeellä evankeliumin hyväksi jatkuvasti. Kuka tekee sen sitten milläkin tavalla. Minun lahjani on ollut kirjoittaa ja musisoida.
Mottoni elämänvarrella on ollut, että kaikki se, mitä omistamme, on tarkoitettu jaettavaksi. Jumala ei ole uskonut huomaamme mitään vain pidettäväksi itsellämme. "Kymmenen prosenttia kaikesta Jumalalle"; pätee yhä. Me annamme, koska Hänkin on antanut. Hän on antanut paljon enemmän ja pyytää meiltä siihen nähden vain vähän. Hän olisi voinut pyytää meiltä kymmenen prosentin sijaan yhdeksänkymmentä.
MUSIIKKI VOIMAANNUTTAJANA
Musiikki on aina ollut elämäni suola. Kun tulin uskoon, eräs seurakuntalainen halusi lahjoittaa minulle kitaran. Tutustuin instrumenttiin ja pian huomasinkin sormieni taipuvan sen näppäilemiseen. Monena yönä soittelin huoneessani ja vanhempieni ihmetykseksi, tulin heidän luokseen aina uuden laulun kanssa.
AJAN MERKIT- KAPPALEESTA
Kävimme Ilkan kanssa häämatkalla Israelissa. Kun palasimme sieltä, sävelsin laulun, mikä kertoi Herran ja tuhatvuotisen valtakunnan odotuksesta. Merkillistä laulun syntymisessä oli se, etten voinut tietää etukäteen erästä siihen kätkeytyvää asiaa. En ollut silloin vielä niin Sanaan perehtynyt. Nimittäin kappaleeni kertosäkeessä laulettiin: "Öljymäki halkeaa kahtia, kun saapuu Messias". Jälkeenpäin olin ihmeissäni. Näin Raamatussa todella ennustetaan. Ainoastaan Jumalan Henki saattoi paljastaa asian minulle.
Sak. 14:4:
Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.  KOULU- JA NUORISOTYÖTÄ Vilppulassa perustimme gospelyhtyeen nimeltä Kointähti. Siihen kuului parhaimmillaan minun lisäkseni neljä muuta jäsentä. Olin rukoillut bändiä jo pitkään. Lopulta saimme porukan kasaan ja lähdimme innoissamme liikkeelle. Koulumaailma oli vielä tuolloin -90 luvun alussa avoin ottamaan kristillistä julistusta vastaan. Etenkin musiikkikokoonpanoja suosittiin. Kiersimme erilaisissa kristill. nuortentilaisuuksissa sekä teimme jonkin verran koulukeikkoja. Ne olivat mieleenpainuvia kohtaamisia ja kokemuksia. Sanomamme oli kirkas. Ja, minulla oli etuoikeus työskennellä todellisten musiikin taitureiden kanssa, kuten Rantasen Jukan ja Marjamäen Jarkon "Jaken". Ne olivat hienoja aikoja. Teologisen opiston lopputyönä tein äänitteen säveltämistäni lauluista yhdessä em.kokoonpanon kanssa. Jukka auttoi kappaleiden saattamisessa nuoteiksi. HEVOSET MATKASSANI Lapsena kävin ratsastuksen alkeiskurssin Mäntässä, Seppälän tallilla. Siitä lähtien jokaisena jouluna pyysin isältäni lahjaksi omaa ponia. Sitä en tietenkään saanut.
Unelma omasta hevosesta nousi pintaan jälleen valmistuttuani seurakuntatyöhön. Olin vajaa kolmikymppinen. Lopulta Ilkkakin suostui siihen, että ostaisin hevosen. Tyttäremme oli sen ikäinen, että saatoimme harrastaa ratsastusta yhdessä. Hevoset ovat sen jälkeen kulkeneet matkassani parikymmentä vuotta. Niiden kanssa on tehty leirityötä ja lisäkoulutin itseäni Ypäjällä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajaksi. Hevoset ovat opettaneet minulle paljon. KUN KUTSU KOLAHTAA Olin kipuillut pitkään Ilkan rinnalla sen suhteen, mikä olisi minun lahjani evankeliumin työssä. Ilkka selvästikin kantoi paimenuuden lahjaa ja evankelistan sydän sykki hänen sisimmässään. Hän oli aina innoissaan menossa kaduille ja kotikokouksiin. Yhtenä kesänä osallistuimme Santalan juhannusjuhliin. Nuorimmainen lapsemme, Ikaalisissa syntynyt Jetro, oli tuolloin sylivauva. Vuosi on ollut varmaan -99. Jetro syntyi syksyllä -98.
Santalaan oli kutsuttu Englannista Anglikaanikirkon pastoreita tiimeineen opettamaan. Joukossa oli miehiä ja naisia. Osallistuin iltatilaisuuteen ja halusin mennä tilaisuuden lopussa rukouspalveluun, joka avattiin sitä haluaville. Tiimit olivat kokoussalin etuosassa palvelemassa. Kun vuoroni tuli, tapahtui jotain järjelleni täysin käsittämätöntä: -Tunsin, kuinka valtava Jumalan läsnäolon paino laskeutui ylleni. Lankesin maahan. Sitten kuulin, kuinka minulle profetoitiin jotenkin näin: " Sinä olet kutsuttu opettajaksi. Jumala varustaa sinut voidellen tehtävään. Ota vastaan tämä siunaus". Ymmärsin tuolloin, että ensisijaisesti opettajan tehtäväni koskee lasten ja naisten parissa tehtävää työtä. Jumala voi kuitenkin ajan myötä laajentaa jokaisen lahjamme palvelemaan suurempaakin joukkoa, kun olemme osoittaneet tehtävässämme uskollisuutta Hänelle. Kun viimein yritin nousta ylös, en vähään aikaan kyennyt sitä tekemään. Jumalan läsnäolo viipyi painona ylläni. Sitä kesti jonkin aikaa. Olin onnellinen, sillä olin kaivannut Herran kosketusta ja puhetta jo jonkin aikaa. Olimme Ilkan kanssa aloittaneet työmme Ikaalisissa muutaman vuosi aiemmin, valmistuttuamme Santalasta vuonna -97.  Kun kävelin tilaisuudesta suurelle pihateltalle, kaksi minulle täysin tuntematonta ihmistä tuli erikseen vielä minua vastaan ja molemmat sanoivat kohdallani: " Sinä olet opettaja ". Näin Jumala vielä vahvisti todistajien kautta sen, mistä hetki sitten oli puhunut. Enää en voinut elää ymmärtämättä, mitä Herrani minulta jatkossa odottaa. Hän itse puuttui tilanteeseen. En voinut sitä epäillä. Jumala on asettanut seurakuntaan erilaisia lahjoja, joilla saamme palvella Hänen ruumistaan. On evankelistat, opettajat, profeetat, ylistäjät ja muut erilaisilla lahjoilla varustetut. Joillakin on lahja avustaa, toisilla palvella ja on myös lahja johtaa. Opettajan lahja on erittäin vaativa. Se ei ole helpoimmasta päästä. Opettajille, jollainen nuori Timoteuskin oli, Paavali antoi erityisiä ohjeita tehtävää ajatellen. Vastuu on suuri. 5 Moos. 18:19: -Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille. Jaak. 3:1: -Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.  Jumala käytti Englannista saakka lähetettyjä sisariani ja veljiäni vahvistamaan kutsuni Hänen elopelloillaan. Näen tässä jonkinlaista jatkumoa siinäkin mielessä, että nuorena olin ollut antamassa panokseni osallistumalla muslimityöhön Halifaxissa. Yhdeksi Hän tekee kaiken. Tarvitsen paljon rukousta ja tukea tehtävässäni. Minäkään en halua olla yksin. Me kaikki tarvitsemme rinnallemme toisia, niitä joiden verenkierto ja hengitys Kristuksen ruumiissa sykkivät samaan tahtiin. Jatkuu viim. osassa VII: SANAT SANOTUT AIKANANSA https://katja-leena.blogspot.com/2023/01/makaroonilla-kasvatettu-tytto-osa-vii.html - Katja-Leena |
Kommentit