MAKAROONILLA KASVATETTU TYTTÖ OSA IV: PAHOLAINEN ON TULLUT TUHOAMAAN

OSA IV

Jokaisen elämässä on hetkiä, jolloin sisimmästä nousee ajatus: "Kunpa en olisi kuuna päivänä syntynytkään".  Raamatun lehdiltäkin voi lukea Jumalan ihmisistä, jotka toivoivat samaa. 

Kun olin lapsi, elämässäni oli muutamia traumaattisia hetkiä, joiden uskon olevan omien paniikkikohtausteni taustalla. Olen käynyt läpi kolmivuotisen terapian, missä näitä on käsitelty. 

Suosittelenkin terapiaa jokaiselle, jonka lapsuudessa ja nuoruudessa on ollut tilanteita, jotka muistaa ahdistaviksi. Ja, joskus tunteet voivat olla myös niin syväjäässä, ettei muistikuvia tilanteista ole. Ne saattavat nousta pintaan vasta vuosien päästä. 

ISÄNI HENKEÄ UHATTIIN

Muutaman kerran oman isäni henkeä on uhattu. Satuin olemaan molemmissa tilanteissa paikalla.  Tapahtumien aikaan olin alaluokilla, eli ikäni on ollut 7-10-ikävuoden välillä. En avaa niistä sen enempää suojellakseni tapahtumien osapuolia, mutta tilanteet piirtyivät pienen lapsen sielunmaailmaan järkyttävinä ja ahdistavina.  Uhkaajat olivat ydinperheeni ulkopuolelta. 

Ensimmäisestä tilanteesta juoksimme isän tarttuessa käteeni lujaa pois paikalta ja pakenimme paikanpäältä autolla. Toisella kertaa piilouduin leikkimökkiin kuuntelemaan uhkauksia ja käperryin peloissani sinne. Olin yksin. 

En myöskään muista, käsiteltiinkö tilanteita kanssani kuinka. Vanhempani olivat kyllä hyvin keskustelevia ja jaksoivat useimmiten vastailla kysymyksiini ja kuunnella pelkojani. Mutta muistan, etten aina halunnut häiritä heitä mieltäni painavilla asioilla, vaan kätkin ne sisimpääni. 

 Olen kuvassa 5-vuotiaana.

Näistä toisen ikävän ja uhkaavan tapahtuman jälkeen, pelkäsin mennä kouluun. Yritin keksiä vaikka mitä tekosyitä, että saisin jäädä kotiin. Pelkäsin, että minut myrkytetään tai tapahtuu jotakin muuta kauheaa. Olin pelkojeni kanssa yksin. Senkin tiedän, että unettomuuttani lapsuusiässäni hoidettiin jossakin vaiheessa pienellä annoksella Diapamia. 

KOULUKIUSAAMISIA

Kaiken em. lisäksi olin koulukiusattu. Muutamat luokkani pojista olivat ottaneet minut silmätikukseen. Syy oli nähtävästi se, että olin opettajan lapsi. Heidän mielestään olin lellitty.  Joskus isäni joutui puuttumaan näihin tilanteisiin.

Kerran tilanne äityi siihen pisteeseen, että sain raivarin luokassa. Eräs luokkatoverini oli painanut päätäni välitunnilla lumeen niin, että meinasin tukehtua. Olin arvatenkin pelästynyt tilanteesta. Kun saavuimme luokkaan, otin käteeni tuolin ja se kädessäni ryntäsin kohden poikaa, joka teon oli tehnyt. Silloin poikakin pelästyi. Luokkatoverit tulivat rauhoittelemaan tilannetta. Lopulta menin istumaan paikoilleni. Muistan vain, kuinka täynnä raivoa olin. Olisinkohan tuolloin ollut 5. luokalla. 

Siskoni ja veljeni kanssa jouluna mökillämme.

Oli myös tilanne, missä jo edesmennyt luokkatoverini kaatoi minut koulumatkalla junaradan viereen ja hakkasi päätäni kiveen. Poika oli kooltaan huomattavasti minua isompi. Sekin syöpyi ahdistavana muistona mieleeni. 

Myöhemmin sama kaveri kaatui juovuspäissään samaisen radan varteen, löi päänsä kiveen ja kuoli. Olin sitä ennen ehtinyt todistaa hänelle uskostani nuorten teetuvalla. Pojan kohtalo oli surullinen.  

Koulukiusaaminen on aina vakava asia. Siihen on tartuttava välittömästi. Usein lapsi on itse kykenemätön tekemään asialle mitään. Tarvitaan aikuisia, jotka välittävät. 

VARHAISETKIN KOKEMUKSET VAIKUTTAVAT

Vielä varhaisemmatkin kokemukset saattavat vaikuttaa ahdistuskohtausteni taustalla. Äitini on kertonut minulle, kuinka meinasin tulla kesken. Hän odotti todennäköisesti kaksosia, joista toinen tuli kesken ja minä jäin. Äitini kieltäytyi ottamasta kohtua supistavia lääkkeitä keskenmenonsa jälkeen, sillä hänellä oli ikäänkuin aavistus minusta. Mikä ihme! 

Sen tiedän, että olin toivottu ja rakastettu lapsi vanhemmilleni.  Ja, äitini rukoili, että antaisi minut Herran käyttöön. Äitini kertomus on vahvistanut kovasti matkalla. 

Voin vain kuvitella, mitä pieni ihmisalkio kokee parasympaattisessa hermostossaan, kun kohtu supistelee ja yrittää työntää sitä ulos; syke on korkealla! Jopa tällainen saattaa nykytieteen mukaan vaikuttaa myöhempien paniikki- ja ahdistusoireiden taustalla. 

Ja, vielä muistan, kuinka alle 5-vuotiaana heräsin uniltani autossa. Vanhempani olivat jättäneet minut yksin autoon nukkumaan. Olin peloissani. Vanhempani eivät varmaankaan halunneet, että lapsi saa moisesta trauman, mutta itse muistan, kuinka tilanne oli ahdistava ja olin paniikissa. Lopulta isä haki minut sisälle. Olisiko tämä kokemus yksi syy turvattomuuden tunteeseeni mm. hississä tai muussa ahtaassa tilassa?

Hieman vanhempana olin hukkua kesämökkimme uimarannalla, kun serkkuni painoi päätäni veden alle. Muistan taisteelleeni vastaan, mutta kokemus jäi mieleeni ahdistavana. Serkullani oli voimaa ja tunne hukkumisesta oli todellinen.  Selvisin kuitenkin rannalle. 

Minä vanhempieni kanssa v. -67 Kotiniemellä Vilppulassa. 

VOITTAJAN PUOLELLA

Kun tänään kirjoitan näitä asioita itsekin niitä kertaillen, voin vain todeta; ei mikään ihme, että välillä koen paniikin tunteita ja sykkeeni nousee. Jumala on kuitenkin voimallinen ja kykenee muuttamaan ikävätkin elämänkokemuksemme voitoksi. Hän on aina elämän puolella. 

Joh. 10:10: 

Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. 

Nykyään muistutan itselleni Vihollisen hyökätessä, olkoon se sairauden, onnettomuuden tai jokin muun ikävän asian kautta, kuinka Jeesus on Voittaja ja hallitsee kaiken. Saatan myös lukea Raamattuani ääneen. Etenkin Psalmit ovat hyvin voittoisia. Niitä ääneen lukiessani Vihollisen on jätettävä elämäni rauhaan. Suosittelen tätä samaa keinoa muillekin. Lempipsalmini on 103. 

Olen kuullut joskus kertomuksen saarnamiehestä, joka meni illalla levollisena nukkumaan. Yöllä hän heräsi tunteeseen, kuinka joku seisoo hänen sänkynsä vierellä. Hän käänsi katseensa hahmoa kohti ja huomasi tuijottavansa Vihtahäntää kasvoista kasvoihin. Saarnamies ei mennyt pois tolaltaan, vaan käänsi kylkeään ja sanoi: " Ai, sinäkö se vain olitkin"; ja jatkoi uniaan. 

Jeesus on Voittaja! 

Job. 19: 25:

-Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.  Jatkuu osassa V: JUMALAN TÄSMÄJOHDATUKSESSA https://katja-leena.blogspot.com/2023/01/makaroonilla-kasvatettu-tytto-osa-v.html

- Katja-Leena