TAMMIKUUN SANA: MISTÄ IKAALISLAINEN ATEISTI JÄÄ PAITSI HYLÄTTYÄÄN JEESUKSEN?

Jälleen on uusi vuosi taittunut eteemme. Pekka Mäki-Ketelä antoi minulle tammikuun Sanan aiheeksi: "Mistä ikaalislainen ateisti jää paitsi hylättyään Jeesuksen"?

Pureudun nyt aiheeseemme. Raamattu kertoo meille evankeliumin. Sen ytimessä on Jeesuksen Kristuksen sovitustyö Golgatan keskimmäisellä ristillä. Hän otti meidän syntimme ja sairautemme päälleen. Hän tuli itse synniksi: 

-Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi; 2 Kor. 5:21. 

Ilman Kristusta ei ole iankaikkista Elämää

Ilman Kristuksen sovitustyötä kukaan ei olisi kelvollinen Jumalalle. Olemme kaikki tehneet syntiä ja ansaitsemme kuolla. Ihminen, joka ei usko Kristukseen, on kokonaan kuoleman oma. Hän joutuu tuomittavaksi ja saa ansaitsemansa rangaistuksen. Ainoastaan Kristuksessa Jeesuksessa meillä on mahdollisuus voittaa kuolema ja saada iankaikkinen elämä Jumalan luona. 

Vaihtoehtoja meillä on vain kaksi, joko iankaikkinen elämä taivaassa tai iankaikkinen ero Elävästä Jumalasta kärsimyksineen helvetissä. Mitään kolmatta vaihtoehtoa ei ole. 

Ilman syntien sovitusta ja uskoa Jeesukseen jokainen ihminen on kadotettu. Ateisti ja ihminen, joka ei ole täyttynyt Pyhällä Hengellä, on hengellisesti kuollut jo eläessään. Olemme henki, sielu ja ruumis. Hengellinen kuolema on suuri onnettomuus. (Lue: 1 Tim.5:6; Ilm.3:1; Room.8:10,16). 

Myös Ikaalinen tarvitsee hengellisesti eläviä asukkaita. Kun Pyhä Henki tulee ihmiseen, Hän antaa voiman elää vanhurskasta ja pyhää elämää. Ilman Häntä me emme siihen kykene; Kristus meissä on kirkkauden toivo, sanoo Raamattu. (Kol.1:27).  

Ateisti ja ihminen, joka ei seuraa Jeesusta, menettää todella paljon. Hän menettää kyvyn vaeltaa totuudessa. Jeesus sanoi olevansa Tie, Totuus ja Elämä. Kristillinen kirkko valehtelee, ellei se sano omaavansa Totuutta keskuudessaan. Sen tulee vaalia myös oppia; sekin on Jumalan käsky. 

Jumalan käskyt eivät koskaan taivu ihmiskäskyiksi. Jumala ei ole kuten ihminen, että muuttaisi mieltään ajansaatossa. (Lue: Joh.14:6; 2 Joh.3, 3 Joh.4; 1 Tim.6:3; 2 Joh.10; 2 Tim.4:3; Snl.20:24; 1 Moos.23:19).

Ilman Jumalaa ei ole todellista Rakkautta

Maailma puhuu paljon rakkaudesta. Todellisuudessa Raamattu osoittaa meille, kuinka Jumala on Rakkaus. Hän on osoittanut meille rakkautta luomalla maailman ja meidät ihmiset, antamalla meille ravinnon ja työtä, antamalla viisautta ja lisääntymiskyvyn sekä perheen, suvun ja ystäviä.  Hän on antanut meille oman Sanansa ja lupauksensa lohdutukseksi kaiken sen jälkeen, mitä syntiinlankeemuksessa tapahtui. 

Tuskinpa yksikään ihminen olisi ollut niin kärsivällinen ja pitkämielinen rakkaudessaan. Ja, suurin rakkaus on: 

-Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä; Joh. 15:13.

Ateisti, joka hylkää Jeesuksen, hylkää myös todellisen kestävän rakkauden.

1 Tim. 1: 

12 Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut,  Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän  katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa

13 minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän.  Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt  sitä tietämättömänä, epäuskossa;

14 ja meidän Herramme armo oli ylen runsas,  vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. -Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastamme Jumalaa, vaan siinä,  että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme  sovitukseksi; 1 Joh. 4:10.

Haluan vakuuttaa sinut lukijani tänään, menemättä aiheessa yhtään sen pidemmälle, kuinka tärkeää on ankkuroida uskonsa Jumalan ainoaan Poikaan Jeesukseen Kristukseen ja ottaa Hänen meille tarjoamansa pelastus vastaan. Kaikki on valmista. 

Apt. 17: 

26 Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan  kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja  heidän asumisensa rajat,

27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla  hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;-

28 sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme,  niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet:  'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'. LOPUKSI:  Meille tarjotaan monenlaista. Ollaan valveilla.  Kirjoitan ajatukseni kiteytetyksi näihin lauseisiin:  -Me kierrämme täällä kehää, ympyrää,  jossa palaamme aina samaan  lähtöpisteeseen selvittelyinemme.  Päästäksemme ulos, meidän tulee nähdä valonsäteet kehän ulkopuolella. Kehän sisäinen vimma kuljettaa meitä,  saa usein niin sokeaksi, ettei tuota Valoa näe.  Kuitenkin Valo on ja se valaisee tiemme, jos osaamme kurkottaa  siihen katseemme. Kaikki muut "valonlähteet " pitävät meidät  kehällä. On yksi, joka avartaa katseemme.  Tunnethan Hänet? Miksi kehältä pääseminen on niin tärkeää?  Siksi, että meidän päämäärämme on muualla.  Se pakottaa olemaan liikkeellä koko ajan. VALOISAMPAA VUOTTA 2023!