VIIKON SANA: ANNANKO OMASTANI TARVITSEVILLE?
Tällä viikolla pohdin kristityn rahankäyttöä Raamatun valossa.
Luuk.12:33 (Jeesuksen omat sanat):
-Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.
Tekstissä oleva sana almu viittaa johonkin laupeudentyöhön lähimmäisen parhaaksi, ja yleensä se viittaa rahalahjoitukseen. Sana on ollut aikojen saatossa käytössä etenkin uskonnollisessa kielessä.
Raamatun mukaan rahankäyttö lähimmäistemme parhaaksi kartuttaa palkkaamme taivaaseen.
Myös veronmaksua valtiolle voidaan pitää raamatullisena velvoitteena. Opetuslapset kysyivät asiasta Jeesukselta, mihin hän vastasi näin:
-Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". Matt.22:21b
KETKÄ OVAT AUTTAMISEN KOHTEENA YHTEISKUNNASSAMME?
Keitä sitten tulisi auttaa yhteiskunnassamme? Jeesus puhui usein tässä kohden köyhistä ja sairaista, joita varten Jumalan valtakuntakin tuli alas maan päälle. Omahyväiset ja rikkaat eivät tarvitse Jumalaa. Tiedämme rahan toisenkin puolen; se vie monia harhaan, 1 Tim.6:9 (Apostoli Paavali):
-Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Apostolit ohjeistivat seurakuntia jakamaan omaisuutta niin, että sen avulla pidettiin huolta erityisesti leskistä ja köyhistä. Kaikki toivat lahjansa ja siitä jaettiin sen mukaan, mikä kunkin tarve oli. Apt. 4:
|
Kommentit