NYT PUHUTAAN JUMALAN UNELMISTA: IHMINEN, LUNASTUS, SEURAKUNTA JA PERHE

Ystävieni kanssa puhuimme juuri, kuinka ihmisillä on monenlaisia unelmia. Jotkut elävät unelmasta unelmaan jopa niin, että unohtavat elää tavallista arkea. Elämästä on tullut unelmien saareke. Mutta, voisiko meidän Luojallamme olla unelmia?

1. JUMALAN UNELMA IHMISPARIIN KÄTKETTYNÄ

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, edustamaan Itseään maailmassa. Hän loi ihmiseen hengen, sielun ja ruumiin. Hengen oli tarkoitus olla jatkuvassa yhteydessä Luojaan. Sielu kätki sisäänsä tunteet ja ajatukset, jotka olivat puhtaat ja balanssissa Jumalan suunnitelman kanssa. Ruumis oli sen ilmentymä, missä ihminen palveli ja toimi toteuttaakseen kaiken. 

Kuinka Jumalan unelman kävi?  Tiedämme, mitä tapahtui. Kaunis unelma särkyi. Hänellä oli kuitenkin olemassa varasuunnitelma. Niin on oltava meilläkin, kun unelmoimme. Kaikki eivät aina suju suunnitelmiemme mukaan. 

2. UNELMA: VAPAHTAJAN MAAILMAANTULO

Toinen suunnitelma lähti käyntiin, kun Jumala kutsui omaisuuskansansa Israelin. Hän kätki tuohon kansaan unelmansa Kristuksen sovitustyöstä, maailman lunastamiseksi takaisin yhteyteensä. 

Israel kompuroi matkallaan. Lopulta sen kautta kuitenkin toteutui Jeesuksen syntymä ja Hän suoritti elämäntyönsä pelastuksemme eteen. Voi olla, että jos israelilaiset olisivat missanneet tehtävänsä, olisi Jumalalla ollut varasuunnitelma siihenkin. Jeesus ei kuitenkaan epäonnistunut tehtävässään, sillä Hän oli Jumalan Poika. Jumala itse tuli alas kärsimään ja sovittamaan meidän rikkomuksemme. 

KOLMAS UNELMA: SEURAKUNTA JA SEN KIRKASTAMINEN 

Jumala kätki unelman seurakunnasta ja perheestä Poikaansa.  Jeesus tuli lunastamaan itselleen puhtaan Jumalalle kelpaavan morsiamen, Seurakunnan. Seurakunta kuvaa Kristuksen ruumista, missä sen jokainen jäsen kuuntelee Vapahtajaansa ja seuraa Häntä. 

Seurakunta kätkee sisäänsä myös unelman perheestä, missä eletään keskinäisessä alamaisuudessa ja kunnioituksessa, Efe.5:22-23: 

"Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja".

"Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne"; Room.12:10.

Mies on perheensä hengellinen johtaja. Tämä sisältyy Jumalan unelmaan. Mikäli me olemme pysyneet Hänessä, Hän toteuttaa tätä unelmaa kohdallamme joka kerta. Mikäli haluamme elää Jumalan unelmaa todeksi, kunnioitamme Hänen tahtoaan tässäkin asiassa. 

MITÄ ALAMAISUUS TARKOITTAA KÄYTÄNNÖSSÄ? 

Nykyään on vastassamme oppia siitä, että vaimon tulee kuunnella Herraa ohi miehensä. Pureudun nyt Sanan valossa tähän: 

-Nainen on sidottu mieheensä niin kauan, kunnes jompi kumpi puolisoista kuolee. Fyysisesti he eivät voi erota ennen tätä.1 Kor.7:39.

Hengellisessä mielessä toinen puolisoista voi myös olla "kuollut".  Kaikki eivät ole uudestisyntyneitä kristittyjä. Uskossa olevakin voi haalentua uskossaan. Tällöin vaimonkin toki tulee kunnioittaa ja totella Srk:ssa Kristusta ja Hänen Sanaansa. Hän ei voi mennä mukaan miehensä jumalattomuuteen/laittomuuteen:

1 Kor.7:14: 

Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.

(Kasvatus hengellisiin asioihin kuuluu sille puolisolle perheessä, joka on uskossa, srk:n jäseniä kutsutaan pyhiksi. Pyhäksi tuleminen ei ole mikään automaatio). 

Uskova puoliso on Jumalan lahja. Uskovien pyrkimys on solmia avioliitto pyhyydessä, so. Herrassa ja Hänen seurakunnassaan pitäytyen.  

1 Kor.7:39: "Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa".

Uskovat eivät voi siis irtaantua yht´äkkiä puolisostaan ja sanoa lähtevänsä pois tämän järjestyksen alta. Jos Herra on heidät yhdistänyt ja avioliitto on solmittu Hänessä, he myös pysyvät Hänessä loppuun asti. 

On eri asia, jos puolisot eivät ole alkujaankaan avioituneet Herrassa pitäytyen. Mikäli toinen puolisoista ei ole uskova, tai avioliitto on saanut alkunsa himossa, tilanne on toinen. Tällöin on tärkeä etsiä kaikessa Herraa ja edetä Hänen suunnitelmiensa mukaan. Tämä haastaa uskovaa puolisoa taistelemaan avioliittonsa puolesta, mutta myös tottelemaan ennen kaikkea Herraa kaikessa. 

Itse ymmärrän Sanan valossa, että uskovat, jotka ovat solmineet avioliiton Herran ja Seurakunnan edessä pyhyydessä, voivat luottaa siihen, että heitä johdatetaan yhdessä perille asti. Se sisältyy Jumalan unelmaan lunastustyössä Kristuksen ja Hänen seurakuntansa kautta. 

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!