Se, mikä jakaa kristikuntaa ajassamme, on nykyinen käsitys raamatuntulkinnasta. Kuinka paljon meillä on varaa sellaiseen? Annammeko Sanan selittää itse itseään, vai lähdemmekö tulkitsemaan jotakin sellaista, mikä siellä on meille jo avattuna?
Kuten tiedämme, on olemassa erilaisia oppikuntia raamattunäkemyksineen. Toiset tarkastelevat Raamattua kriittisesti sen historiallisesta viitekehyksestään ja toiset tekevät sitä vapaasti peilaten nykyaikaan, yhä muuttuviin käsityksiin mm. ihmisestä ja luomakunnasta. Tämän pohjalta ovat syntyneet evoluutio-oppi ja käsitys ihmisen monimuotoisuudesta mm. seksuaalisuutensa suhteen. Elämme vahvasti nk. sekularisoitumisen ja liberalismin aikakautta.
Haasteita siis on. Kuinka tulkitsen Raamattua kaiken tämän keskellä riippuu pitkälti siitä, kuinka Raamattuni arvotan; Mitä Raamattu minulle merkitsee ja kuinka tärkeänä ohjekirjana pidän sitä seurakunnan ja oman uskonelämäni suhteen.
USKO
Usko nousee tärkeäksi tekijäksi suhteessa Raamattuun. Raamattua voidaan pitää siis uskon oppi- ja käsikirjana.
Joh. 6: 45-47:
"Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden. |
Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko? |
Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta."
Ihmisen tulee uskoa Jumalaan ja siihen, että Raamattu on kiistatta Hänen Sanaansa. Uudestisyntymätön ei kykene ymmärtämään Jumalan puhetta. Raamattua ei voi verrata muihin maailman kirjoihin. Se on vertaansa vailla olevaa Jumalan Sanaa, mikä kätkee sisälleen Hänen ilmoituksensa ihmiskunnalle.
Raamattua tulee julistaa Hengessä. Raamattu aukeaa lukijalleen vain ja ainoastaan Hengessä; 2 Kor. 3:6; 1 Kor. 2:10; 1 Tess.1:6; Joh.6:63.
Emme voi myöskään erottaa Kristusta ja Sanaa toisistaan. Johanneksen evankeliumin alussa kerrotaan, kuinka Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Ellemme me tätä usko, emme voi uskoa Raamatun ilmoitukseen.
Matt. 5:17: (Jeesuksen omat sanat:)"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään".
LAKI JA SYNTI
Room. 3: 19-20: Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; | sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
Suhteessa syntiin meillä ei ole tulkinnan varaa. Raamattu on nimittäin sulkenut kaikki synnin alle; Gal.3:22. Lupaukset kuuluvat niille, jotka uskovat Jeesukseen Vapahtajanaan ja Pelastajanaan. He vapautuvat Hänen ansiostaan uuteen elämään.
Seurakunnan on siis välttämätöntä edelleen ymmärtää tämä lainalaisuuden merkitys tässä suhteessa. Emme voi sivuuttaa syntiä, mikäli avaamme Raamattua. Me emme ole lainalaiset, vaan vapautetut Kristuksessa. Me emme ole vapautettuja elämään lihan, vaan Hengen mukaista elämää. 1 Joh.1:10; Gal.5:13.
YKSEYS
Kuinka Henki sitten yhdistää Kristuksen omia? Millaiseen tulkintaan tulemme tässä? Mistä tiedämme, että vaellamme Hengessä ja totuudessa suhteessa toinen toisiimme kristikunnan keskellä?
1. Korinttilaiskirjeen luvussa kolme apostoli Paavali puhuu riidoista ja puolueista srk:ssa. Hän puhuu siitä, kuinka sellainen hajottaa aiheuttaen kateutta ja riitaa. Perustuksen tulee olla kaikilla Kristus ja Hänen Sanansa. Emme voi rakentaa minkään muun perustuksen varaan.
Jostakin kumman syystä Jumala rakentaa omaa suunnitelmaansa jakamattoman ykseyden varaan. Tämä ykseys näkyy Hänen luomisessaan, Hänen olemuksessaan ja Hänen seurakunnassaan. On tärkeää siis, kun tulkitsemme Raamattua, että pitäydymme Häneen, joka on Seurakunnan Pää. Ilman auktoriteetteja me ajaudumme harhaan. Kaikki rakentuu tämän ykseyden varaan. Siinä on järjestys.
Ykseydessä me voimme pysyä puolueettomina, ilman riitoja. Ykseyden vaaliminen ihmisyydessä (mies ja nainen ovat yksi luomisessa), Isä, Poika ja Pyhä Henki sekä Seurakunta pitäytyen Kristukseen, pitää veneemme kurssissa. Jos me poikkeamme tästä ykseydestä, voimme nähdä riitoja ja eripuraa.
RAKKAUDEN FILOSOFIA
Rakkauden filosofia, mikä tänä päivänä vallitsee, kiteytyy ajatukseen universaalista rakkaudesta, jota ihminen toteuttaa unelmistaan käsin. Tiedämme kristittyinä, että lain täyttymys suhteessa lähimmäiseen Raamatun mukaan toteutuu siinä, kuinka me rakastamme itseämme. Gal.5:14.
Meidän ei pidä kuitenkaan unohtaa käskyn ensimmäistä osaa: "Rakasta Herraa Sinun Jumalaasi yli kaiken ". Tämäkään käsky ei ole poistunut. Raamatun oikea tulkinta lähtee siis liikkeelle aina siitä, mitä Jumala on Sanassaan puhunut, ja kuinka Hän määrittelee uskonelämäämme koskevia perustavanlaatuisia kysymyksiä. Ei niin, että me määrittelemme ja esittelemme löytömme Hänelle. Hän on saattanut kaiken jo valmiiksi.
Joh. 8: 49-51: Jeesus vastasi: "Minussa ei ole riivaajaa, vaan minä kunnioitan Isääni, ja te häpäisette minua. | Mutta minä en etsi omaa kunniaani; yksi on, joka etsii ja tuomitsee. | Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa."
Kristuksessa luomistyö on tehty täydelliseksi jo kerran. Meidän ei tule siihen mitään lisätä. Tulee aika, jolloin Jumala luo uudet taivaat ja uudet maat. Siihen saakka meidän on tyytyminen tähän. 1 Kor. 8:6; Ilm.4:11.
Saarn.1:10:
Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. |
|
VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! |
Kommentit