KUNINGATTAREN PERINTÖ
Koko maailma näyttää surevan Englannin kuningatar Elisabet II:n kuolemaa. Hän jätti maalleen suuren henkisen perinnön ja vaikutti monen ihmisen elämään. Puhuisin myös hengellisestä perinnöstä. Olen ymmärtänyt, että etenkin viimeisinä hallitsijavuosinaan hän toi uskoaan yhä rohkeammin esiin. Hänen puolisonsa, prinssi Philip, oli ilmeisesti rohkaissut häntä tuomaan vakaumustaan enemmän julki. Kuinka upeaa!
Kuningatar Elisabet vaikutti oikeastaan melko vaatimattomalta ja suorastaan ujolta esiintymisissään. Hän ei mitenkään korostanut itseään. Hän sanoi jo nuorena olevansa kansansa palvelija. Hän vakuutti vihkipuheessaan palvelevansa yksinomaan Jumalaa, tekevänsä Hänen tahtonsa tehtävänsä välityksellä. Hänet voideltiin juhlallisin kirkollismenoin kuningattareksi.
Monarkit ovat aina kiinnostaneet kansaa. Niin minuakin. Lapsenomaisesti lähdin pohtimaan, minkä perinnön minä nappaisin kuningattarelta matkaani.
Näin elämässäni yhtäläisyyksiä hänen majesteettinsa elämän kanssa:
-Kuten hänellä, on minullakin neljä lasta, vieläpä samassa järjestyksessä: esikoispoika, tytär ja kaksi nuorempaa poikaa. Meitä yhdisti rakkaus eläimiin, erityisesti hevosiin ja koiriin. Hänellä oli henkilökohtainen usko Jumalaan ja hän oli saanut tehtävän Luojaltaan. Hän oli naimisissa saman miehen kanssa useita vuosikymmeniä. Ehkäpä muitakin yhtäläisyyksiä löytyy.
Muistan myös merkittävän kesän omassa elämässäni. Kun nuorin lapseni oli vielä sylivauva, olimme viettämässä ikimuistoista juhannusjuhlaa Hangon suvessa, Santalassa. Siellä oli vierailemassa pastoritiimi Anglikaanikirkosta Englannista. He siunasivat minut ja tuolloin Jumala puhui minulle myös aivan erityisellä tavalla; Sain tietää tuolloin tehtäväni Herran elopellolla. Voin siis sanoa, että olen tullut siunatuksi kuningattaren suojeleman Kirkon ja sen pastoreiden välityksellä. Kuinka ihmeellistä!
Raamattu kertoo monista hallitsijoista, jotka hallitsivat Herran kansaa, Israelia, aikoinaan. Voimme lukea sieltä, kuinka toiset elivät Jumalan tahdossa, ja toiset taas eivät. Oli hallitsijoita Jumalan mielenmukaisia ja niitä, jotka tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä.
2 Kun. 16: 2: "Aahas oli kahdenkymmenen vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi ja hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hän ei tehnyt sitä, mikä oli oikein Herran, hänen Jumalansa, silmissä, niinkuin hänen isänsä Daavid";
MUISTOKIRJOITUS HERRAN KUNNIAKSI
Kuningatar Elisabet II jää historiaan hallitsijana, joka teki sitä, mikä on hyvää Herran silmissä. Näin voimme tänään ymmärtää. Monet, monet hallitsijat ja valtaapitävät ovat tänään kokoontuneet suremaan häntä. Häntä surevat kokonaiset valtakunnat. Hänen muistonsa on kaunis.
Perheenjäsenet ovat kertoneet Elisabetin olleen lämmin ja hyvä äiti lapsilleen. Hän oli uskollinen puoliso prinssilleen sekä uuttera työntekijä kansansa parissa. Hän osallistui jopa sotaan ja auttoi pulavuosina panoksellaan. Ei siis mikä tahansa kuningatar!
Ehkei hän ollut sydänten valtiatar, mutta hän oli kansalleen lohdun ja rohkaisun tuoja. Hänen sanottiin ammentaneen monelle viisautta ja elämäniloa sanoillaan. Kaikki se oli tullut hänelle joskus rankkojenkin elämänkokemusten myötä. Hän kasvoi mittaansa yhdessä kutsunsa kanssa.
JUMALA SIUNATKOON KUNINGATAR ELISABETIN MUISTON JA ANTAKOON HÄNEN PERINTÖNSÄ MURUSIA MEILLEKIN TULEVIIN PÄIVIIN!
RUKOILEN MYÖS HÄNEN POJALLEEN KUNINGAS CHARLES III:LLE JUMALAN VIISAUTTA JA SUOJELUSTA!
Kommentit