Edellisessä osassa kerroin heprealaiskirjeen tekstin pohjalta, kuinka armo ei saattele meitä Kristuksen seuraajia olotilaan, missä voimme vain ottaa rennosti ja jäädä lepäämään laakereillamme. Päinvastoin armo saattelee meidät liikkeelle Mestarimme jalanjäljissä.
Käsittelen nyt tuon tekstin loppuosaa: Hepr. 12:
16 ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. |
17 Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.
Muistamme kertomuksen veljeksistä Jaakobista ja Eesausta. Jaakob sai petoksella isänsä Iisakin siunauksen, kun taas Eesau ei siunauksesta piitannut, vaan vaihtoi esikoisuutensa nuoremman veljensä valmistamaan keittoannokseen. Tässä mielessä siunaus kuuluikin Jaakobille, sillä Eesau katsoi esikoisuutensa halpa-arvoiseksi.
Haureellisuus on uskottomuutta Herralle. Armossa elävä pitää huolen siitä, että hänen uskonsa on ankkuroitunut Kristukseen ja Hänen Sanaansa. Jumalan edessä pyhyys tarkoittaa erottautumista Hänelle. Epäpyhä kulkee omia polkujaan.
PYSYTÄÄN SANASSA
Armo ankkuroi meidät Jumalan Sanaan. Usko kasvaa tästä alustasta. On armoa kiinnittää uskonsa siihen.
 | | Ps. 119:105: Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. |
Ilm. 19: 12 Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, | 13 ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana.
Jeesus ei tullut maailmaan tuomitsemaan maailmaa. Hän tuli Pelastajaksemme ja saattamaan meidät sovintoon Jumalan kanssa. Jeesus itse sanoi, että lopulta Jumalan Sana on meidän jokaisen tuomarimme:
Joh. 12:48: "Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä".
Isä Jumala on kuitenkin korottanut Jeesuksen kaikkia muita korkeammalle. Hän tulee kerran tuomitsemaan koko maailman yhdessä pyhiensä kanssa. Juud. 1:14-15.
ARMO KASVATTAA MEITÄ
Tiit. 2. luku: 11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille | 12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, | 13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, | 14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. | 15 Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko.
Armo kasvattaa Jumalan omia uskossa ja puhtaudessa. Siksi on tärkeää pitää huoli, että ymmärrämme armon oikein. Armo ei ole kehoitus huolimattomuuteen ja pysähtyneisyyteen, vaan kasvuun. On myös armoa julistaa tästä kaikella jumalallisella käskyvallalla: kehoittamalla ja nuhtelemalla. Se on rakkautta. Eihän kukaan meistä, joka näkee veljensä hukkuvan, jätä heittämättä hänelle pelastusrengasta. Eihän?
VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! |
|
|
Kommentit