PIDÄ HUOLI ARMOSTA; Hepr. 12:15 OSA I

Hepr. 12.luku: 

14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;

15 ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,

16 ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.

17 Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi. Exitin laulu "Armo tuli kylään" soi yksi päivä autoradiosta.  Kuuntelin tarkkaan laulunsanoja. Laulu kertoo meidän taistelustamme oman siivousyrityksen ja Jumalan armon kanssa.  Varmaan kukaan meistä ei pääse elämässä ilman tällaista kaksintaistelua. Mutta, mihin armo loppuen lopuksi tähtää?  Mikä on se Armo, joka estää meitä katkeroitumasta?  Monet mieltävät armon toimettomuudeksi, jota se kuitenkaan ei ole. 1 Kor. 15:10 sanoo apostoli Paavalin sanoin: "Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani". Veljemme Paavali, pakanoiden apostoli, koki voimakkaasti Jumalan armon työskentelevän kanssaan. Hän ei jäänyt toimettomaksi, vaan eli niin läheisessä suhteessa Jumalaan, että Luoja liikutti Häntä, minne itse tahtoi.  Tämä on oikea suhde armoon.  Oikea paimenuus ja opetus armosta pitää meidät siis liikkeellä Jumalan juoksutyttöinä ja -poikina. Me tahdomme kulkea Jeesuksen jalanjäljissä, Hänen askelissaan.  Katkeruus on paha asia. On surullista, mikäli ihminen katkeroituu matkanvarrella niin, että syyllistää jatkuvasti muita tai jopa Jumalaa.  -Oletko laittanut merkille, että yleensä katkeruus vaivaa niitä, jotka eivät ole saaneet elämässään juuri mitään aikaiseksi?  He ovat niitä, jotka ovat kuluttaneet aikansa seuraten muiden elämää ja jättäneet oman elämänsä elämättä.  On siis tärkeää pitää jälleen kerran huoli siitä, että jokainen löytää sen oman peltosarkansa. Ja, ymmärtää pitää siitä huolen.   Paimenuudessa tulee ohjata sisaret ja veljet löytämään oma palvelutehtävänsä.  Hyvä paimen luotsaa tässä.  Hän ei pönkitä omaa sarkaansa, vaan hänen missionsa on saada kaikki palvelemaan.  jj. 16-17:  Jakeissa varoitettaan haureudesta ja kaikesta epäpyhästä, mikä saastuttaa ihmisen.  Armo ei toimi elämässämme silloin, jos meillä on syntiä matkassamme.  Armo ei tule edes kylään meille, mikäli olemme kääntyneet Jumalaa vastaan. Miksi Hän vierailisi siellä, missä Hänelle ei ole tehty tilaa?   Timoteus, Paavalin rakas oppipoika, sanoi, että Jumalan vahva perustus pysyy lujana, kun siinä näkyy tämä sinetti: jokainen joka Herran nimeä mainitsee, luopukoon vääryydestä. 2 Tim.2:19. Herra tuntee omansa. Hän ei vieraile siellä, missä vääryys hallitsee! Tutkitaan itseämme, olemmeko uskossa ja saako armo hallita meidän elämäämme.  Todellinen armo pitää meidät liikkeellä Jumalan tahdosta, mitä se sitten kunkin kohdalla tarkoittaa. Armo varjelee meidät katkeruudelta ja toimii elämässämme silloin, kun me olemme hyljänneet vääryyden.  Rukoillaan joka päivä, että saisimme viisaan ja puhtaan sydämen!  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!