POHDINTAA HENKISESTÄ VÄKIVALLASTA MIKKO KUUSTOSEN ULOSTULON TIIMOILTA

Muusikko, lauluntekijä Mikko Kuustonen kirjoittaa elämänkerrassaan hyvin avoimesti siitä, kuinka nykytermein sanottuna joutui aikoinaan maalitetuksi ja kokemaan henkistä väkivaltaa erottuaan hengellisestä yhteisöstä.  Kuustonen lauloi useita vuosia Profide-gospelyhtyeen solistina. Muistan kuulleeni häntä nuoruudessani itsekin. 

Nyt pitää muistaa, että henkistä väkivaltaa esiintyy kaikkialla, ei ainoastaan seurakunnallisissa piireissä.  Itsekin olen ollut ko. väkivallan kohteena kokonaan muissa merkeissä. On väärin puhua ilmiöstä pelkästään uskonnollisella kentällä. Näin se ei suinkaan ole. 

Kuustonen kirjoittaa avoimesti, kuinka lähti mukaan nk. viidesläiseen herätysliikkeeseen päästyään soittamaan kokoonpanoon, missä hänen musiikilliset intressinsä saivat vastakaikua.  Tämä kertoo ainakin minulle siitä, ettei lähtökohtana ollut ensisijaisesti hengellinen kaipuu Jumalan puoleen.  

Jotakin lohtua mukanaolostaan hän ammensi suruunsa, kun oli menettänyt äitinsä, mutta henkilökohtainen kosketus hengellisyyteen jäi muutoin melko hataraksi. Hänen kokemuksistaan tulee ilmi eräänlainen pakote. Into ei ollut täysin vapaaehtoista. Ainakaan näin sivullisen lukijan silmin: 

Iltalehti 6.4; Mieli ja masennus: 

"Kuustosen kotiseurakunnassa vahva vaikuttaja oli tuolloin kirkon sisällä toimiva, niin sanottu viides herätysliike, vitoslaisuus eli evankelioiva herätyskristillisyys. Teinipoika ei edes tiennyt, mitä se tarkoitti. Hän oli vain seurakuntanuori, jota kiinnosti musiikki ja kirjoittaminen".

IHMISET PETTÄVÄT, JUMALA EI KOSKAAN

Nyt on hyvä muistaa, että jos me asetamme luottamuksemme ja toivomme ihmisiin, tulemme useimmiten pettymään.  Me ihmiset emme osaa aina käsitellä toisiamme armollisesti ja oikein.  Omat haavamme ovat usein niin syvällä, ettemme osaa käsitellä niitä ja kohdistamme omia, pettymyksiemme pohjalta nousevia käytösmalleja, lähimmäisiimme. 

Kun tulin uskoon 16-vuotiaana, huomasin olevani keskellä tilanteita, jotka ilman vankkaa uskoa, minkä Jumalan henki sisimmässäni oli synnyttänyt, olisivat vaivuttaneet epätoivon suohon.  Puhuin tästä ystävieni kanssa juuri hiljakkoin. Se, mitä näin, olisi murentanut monen muun etsinnän ja hauraan uskonsiemenen.  Olen kiitollinen, että sain kokea vahvan uudestisyntymisen ihmeen! Jumalan Henki kun saa vahvistaa meitä, selviämme vaikeissakin koettelemuksissa. 

Apt. 1 luku jae 8: ... vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.

Nuorena, juuri uskoontulleena, näin seurakunnassa seksuaalista hurjastelua ja syntiä, mikä Jumalan silmissä oli ehdottoman väärin ja tuomittavaa. En halua avata sitä tässä sen enempää, mutta näin, kuinka vahingoittavaa se oli. Nuorena tyttönä ja uskovaisena ymmärsin, kuinka väärin nuorisotyöntekijänä toiminut, uskovan nimeä kantava, perheellinen ihminen teki. Nyt hän on jo kuollut.  En tiedä, mikä hänen loppunsa tarkalleen ottaen oli.  Toivottavasti hän ehti saada asiansa kuntoon ennen lähtöään.  Teoista on aikaa jo useita kymmeniä vuosia. 

ANTEEKSIANTO ON VÄLTTÄMÄTÖNTÄ JA PARANTAVAA

Todellinen usko Kristukseen näkyy anteeksiantona lähimmäistämme kohtaan. Jeesus nosti riman tämän suhteen korkealle; 

Matt.18 luku: 

21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"

22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Matt. 18:18: Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.

On tärkeää antaa anteeksi ja vapauttaa anteeksiannollaan sekä lähimmäisensä että itsensä.  Me kaikki olemme haavoitettuja ja rikkinäisiä, taipuvaiset haavoittamaan toisiamme yhä lisää. 

Jeesus tuli vapauttamaan meidät siteistä. Myös niistä, jotka taakoittavat meitä ihmissuhteissamme.  Siinä, missä me kaikki olemme lainrikkojia, olemme myös osalliset vapauden laista Kristuksessa Jeesuksessa.  Ei anneta minkään uudelleen sitoa meitä orjuuteen.  Otetaan vastaan anteeksianto ja annetaan anteeksi.

Lopuksi: 

-On tärkeää, että uskoontulo on aitoa, ja että tapahtuu uudestisyntyminen Jumalan Hengestä. Ellen minä olisi kokenut sitä heti alkuunsa, en olisi tässä tänään. 

Joh. 3:3 sanoo: Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

-Uskon kiinnittyminen Kristukseen ja Hänen Sanaansa on ensiarvoisen tärkeää.  Tämä aika on paha ja vie meitä yhä kauemmaksi Hänestä.  Seurakunta-ajan olisi pitänyt kasvattaa meitä erottamaan hyvä pahasta, tekemään oikeita arvioita ajasta, missä elämme ja vahvistaa uskoamme. Luetaan Raamattua, ollaan uskovien yhteydessä ja lujitetaan uskomme. Jeesus noutaa pian seurakuntansa kotiin!

2 Piet. 1: 10 :

Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; -Annetaan anteeksi loputtomasti. Siedetään toinen toisiamme. Joka ei anna anteeksi, ei saa itsekään anteeksi kerran, kun tulemme viimeiselle tuomiolle Jumalamme eteen.  Mark. 11:25: "Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Rukous: 

Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen, anna anteeksi kaikki häilyvyyteni ja anteeksiantamattomuuteni.  Anna anteeksi se, että olen asettanut välillä luottamukseni johonkin muuhun, kenties toisiin ihmisiin, enkä yksin Sinuun.  Puhdista minut verelläsi kaikesta synnistä, niistäkin joita en kykene itse synniksi näkemään.  Sinä tunnet sisimpäni.  

Uudestisynnytä minut elävään uskoon ja toivoon Sinussa tänään.  Tahdon olla uusi luomus Sinussa ja päästä kerran perille valtakuntaan, missä ei ole enää kipua, ei itkua, ei sairautta, eikä mitään, mikä ahdistaa täällä. Täytä minut Pyhällä Hengelläsi, että saan voiman vastustaa kaikkea pahaa tässä ja nyt. Aamen. 

Katja-Leena Klinga