NÖYRTYKÄÄ!
1 Piet.5:
1 Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: | |||||||||
2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, | |||||||||
3 ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, | |||||||||
4 niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. | |||||||||
5 Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon". | |||||||||
6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, | |||||||||
7 ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".
Tänään Jumalan henki puhui sisimmälleni nöyryydestä, ja siitä, kuinka tutkailla hengellistä kenttää juuri nyt. Itse asiassa keskustelu tästä Herran kanssa alkoi jo eilen. Halusin olla kuulolla... Jaan tässä osan siitä nyt: 1. AUKTORITEETTI ON JUMALAN Katselin eilen Parannuksenteon ja Pyhyyden palvelustyön piispojen vihkimistilaisuutta netissä. Se löytyy Youtubesta. Profeetta kertoi heille, mitä kaikkea todellinen paimenuus on. Hän luki Sanaa ja jakoi jokaiselle myös Raamatut. Jokainen piispa sai käteensä paimensauvan. Paimenuuteen kuuluu vastuu ja työnteko. Siihen kuuluu ehdoton kuuliaisuus Jumalalle ja Hänen Sanalleen, kuuliaisuus Pyhälle Hengelle. (mm. 1 Tess. 2:9; Joh. 3:36; Apt.4:8; Apt.6:10).
2. KÄRSIMYS KUULUU KUTSUTUILLE Pappeus on myös osallisuutta Kristuksen kärsimyksiin. Kaikki muu kuin kärsimyksen evankeliumi johtaa harhaan. Kristuksen pappi tulee kohtaamaan pilkkaa, kärsimystä ja jopa vainoa. Muuta ei ole luvattu. Hän voi joutua maksamaan kutsustaan omalla hengellään. Silti hän on voittaja Kristuksessa! (Lue: 2 Tim. 1:8; 1 Piet.4:13). 3. MUISTA JÄRJESTYS Kristuksen seurakunnassa vallitsee aina tietynlainen järjestys ja protokolla. Meidän tulee arvostaa niitä, jotka Sanassa palvelevat. Tulee arvostaa Jumalan itse asettamaa järjestystä ja kutsua jokaisen kohdalla. Tämä etenkin on haaste meille suomalaisille. Olen surukseni huomannut, kuinka me emme kunnioita Jumalan palvelijoita, Hänen kutsuttujaan, vaan juoksemme mieluusti edelle! Jumala murehtii varmasti tästä. (Lue: Fil. 2:29-30; 1 Tim.5:17, Kol.2:5).  Minulle ei tuota vaikeuksia kunnioittaa auktoriteetteja. Olen oppinut sen jo lapsesta lähtien. Oma isäni oli opettaja ja auktoriteetti. Kun hän astui luokkaan, lapset hiljenivät. Kun isä käski, minäkin tottelin. Jos en ihan heti, kuitenkin aika pian. Maallinen isä on kuitenkin eri asia kuin Taivaallinen Pyhä Jumala, Jahve Elohim. Kunnioitammeko me Häntä? Kun muutama vuosi sitten lähdin mukaan Parannuksenteon ja Pyhyyden palvelustyöhön, ei mieleenikään tullut kyseenalaistaa niiden kutsua ja kokemusta matkanvarrelta, jotka tässä herätyksessä ovat olleet mukana alusta asti sen keskiössä. Jokainen heistä vastaa itse kutsustaan Jumalalle. Olen oppityttönä mukana. En minä ole ollut paikan päällä kokemassa ja näkemässä sitä kaikkea valtavaa Jumalan liikehdintää, mitä tälläkin hetkellä Keniassa tapahtuu. Mutta, kun olen kuunnellut matkakertomuksia, kuunnellut sitä, mitä kaikkea ihmeellistä Herra on tehnyt, olen ollut erittäin vaikutettu.Mielenkiintoni on herännyt ja tahdon olla oppimassa lisää.
Eikö tuo em. ole oikea tapa suhtautua tähänkin herätykseen? Olemme oppipoikia ja -tyttöjä suhteessa siihen. Eikö? Jokainen vastaa kutsustaan ja vaelluksestaan Jumalalle. Minun tulee joka päivä peilata omaa elämääni suhteessa Jumalaan, Israelin Pyhään. Hänen Sanansa on auktoriteetti, mitä seuraan. Ja, Sana opettaa Jeesuksen suulla ottamaan selvää itse asioista. Jeesus lähetti Johanneksen opetuslapset matkaan, kun he olivat tulleet ottamaan selvää Hänestä ja Hänen toiminnastaan, Matt. 11. luvussa:
|
Kommentit