OLENKO UUDESTISYNTYNYT?
Tänään pohdin sellaista ajaessani töihin, että mitä oikeastaan tarkoittaa olla uudestisyntynyt uskova ja Jumalan lapsi? Mitä Raamattu asiasta ihan syvimmiltään opettaa? Muutamia huomionarvoisia ajatuksia nousi mieleeni. Haluan jakaa ne tässä:
1. Kun Jumala pelasti Lootin ja hänen perheensä Sodomasta ennen sen tuhoa, heillä kaikilla oli mahdollisuus pelastua. Lootin vaimo kuitenkin katsoi taakseen ja jähmettyi suolapatsaaksi. Hän ei päässyt muiden mukana pelastautumaan tuholta. (1Moos. 19).
Jumala on antanut uskossa omilleen mahdollisuuden pelastua iankaikkiselta tuholta. Uskossa on kyse, ei teoista, vaan luottamuksesta Häneen ja niihin lupauksiin, jotka meitä odottaa. Se on kiinnittymistä Häneen ja erottautumista maailmasta sen houkutuksineen ja himoineen.
" Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy "; Hepr. 11:1.
2. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa"; Joh. 3:3.
Samassa luvussa Jeesus vielä tähdentää, että jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (j.5).
Uskolla on siis päämäärä. Uudestisyntyminen tarvitaan, jotta ihminen voi omaksua uuden päämäärän Kristuksessa. Uskovan tunnistaa ennen kaikkea siitä, että hän kulkee kohti tuota uutta päämäärää, Jumalan valtakuntaa ja siihen liittyviä lupauksia. Hänen hengelliset silmänsä ovat avautuneet näkymättömälle Jumalan maailmalle.
Pelastus on myös konkreettinen Jumalan teko, missä Hän lunastaa ihmissielun. (Jaak. 1:21). Hän ei tuomitse uskovaa helvettiin.
3. VASTA, KUN TUO PÄÄMÄÄRÄ ON SELVILLÄ, TULEVAT TEOT
Jaak. 2:26: Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.
Kun uskovan päämäärä on selvillä ja hän on pelastettu Kristuksessa uutta elämää varten, tulevat tämän jälkeen myös teot. Näitä tekoja uskova toteuttaa eläessään yhdessä Kristuksen kanssa, mikäli hän pysyy alati Hänessä. Itse asiassa ne teot ovat Kristuksen tekoja, eivät ihmisen tai lihan. Ne ovat tekoja Hengessä, Hänen vaikutuksensa alaisena ja alla. Auktoriteetti on Jumalan. Hän allekirjoittaa omat tekonsa. Hän on sinetöinyt ne itselleen antamalla meihin Pyhän Hengen sinetin.
Efe. 1 sanoo:
11 Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, |
12 että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. |
13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, |
14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi-hänen kirkkautensa kiitokseksi.  LOPUKSI: Uudestisyntyneen ihmisen tunnistaa siitä, että hänen päämääränsä tulee ilmi. Hän ei ole kiinnittynyt tähän näkyväiseen maailmaan. Hänen katseensa on kohotettuna taivaallisiin Kristuksessa. Jokainen ymmärtää tämän lukiessaan mm. Uutta testamenttia. Kirjeet avautuvat kokonaan uudella tavalla hengessä. Fil.3:13-14: Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. Uudestisyntynyt ihminen ei korota omia henkilökohtaisia tekojaan ja etsi maailman suosiota. Hän ymmärtää, että kaikki mitä hän tekee, on Kristuksen ansiota, ei hänen omaansa. Pysyminen Kristuksessa on se juttu, eivät teot. Hän kipuilee päivittäin oman syntisyytensä ja laiminlyöntiensä kanssa voidakseen riippua kiinni Kristuksessa. Hän kiinnittyy uskossa Vapahtajaansa joka päivä.  Fil. 4:13: Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Ihminen voi menettää pelastuksensa, mikäli hän astuu pois pelastuksen kalliolta eli Kristuksesta. Hänelle voi käydä, kuten kävi Lootin vaimolle ja apostoli Paavalin ystäville; 2 Tim. 4:10: |
Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan. |
Kommentit