KRIISISSÄ

Elämän kriiseissä katsontakanta usein kapeutuu.   Elämää alkaa katsella helposti kuin kapeasta putkesta.  Kriisin aiheuttajasta tulee suuri vihollinen ja ympärillä olevista ihmisistä niitä, jotka asettuvat itseäni vastaan.  Onko tuttua?  Mikään ei tunnu enää luistavan. On vain tappioita ja pelkoa.  Yksinäisyyttä ja katkeruutta. 

Korona on varmasti koetellut meitä kaikkia.  Se näkyy joka puolella: puheissa, otsikoissa ja työoloissa. Sitä karkuun ei pääse, ei edes ajatuksissaan. 

Kun olin matkoilla tyttäreni luona US:ssa, korona oli sielläkin vastassa.  Naapuri sairastui koronaan. Kahdesti rokotettu nuori nainen oli pari päivää aivan pellit kiinni vuoteessaan.  Olimme juuri ulkoiluttaneet hänen koiriaan joulunpyhinä.  Hänen pieni tyttärensä halusi jatkuvasti tulla leikkimään tyttäreni lasten kanssa. Emme kuitenkaan voineet antaa sen tapahtua.  Eikä ollut aina helppoa pitää lapsia erillään toisistaan. 

Surin myös täällä kotimaassa olevia ystäviäni, jotka itse tai heidän läheisensä, sairastivat koronaa.   Sain kännykkääni useita rukouspyyntöjä ja viestejä niiltä, jotka olivat sairauden kanssa läheisissä tekemisissä.  Itkin ja rukoilin heidän puolestaan. Välillä rukoilimme koko perhe. 

Nyt, kun jälkeenpäin tarkastelen tätä kaikkea, voin nähdä seuraavia asioita:

-  On tärkeää, että elää hetkessä.  Tässä ja nyt.  Eilinen on auttamattomasti ohi, huomisesta emme kukaan tiedä.  Voi olla, ettemme enää elä huomenna.  Minulla ei ole kuin tämä hetki. 

-  Kun selviän yhdestä isosta koettelemuksesta, on helpompi käydä kohti seuraavaa haastetta.  Olin aivan varma, etten selviä lentokentälle, saati lentomatkasta kaiken väsymyksen ja koronabuumin jälkeen. Lopulta, kun istuin lentokoneen penkissä ja hengitin suhteellisen normaalisti vielä, huomasin ajattelevani: " Yes, koska selvisin tästä, selviän kaikesta muustakin.  Täältä tullaan kotimaa. Mikään ei enää ravistele minua"!

-  Loppuen lopuksi kaikki on Jumalan hallinnassa.  Meidän päivämme ovat luetut.  Hän tietää syntymämme ja kuolemamme. En voi murehtimisellani lisätä itselleni yhtään ylimääräistä päivää.  Kaikkien tärkeintä on siis riippua kiinni Hänessä, joka hallitsee tätä luomakuntaa.  Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa!

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!