HARHALUULO TUOMITSEMISESTA

Usein törmää kristillisellä kentällä ajatteluun, ettei saa tuomita. On syntynyt eräänlainen harhaluulo, mikä on johtanut seurakuntaelämässä siihen, kuinka kaikkea hyssytellään.  Pastorit eivät ole aika päiviin nuhdelleet synnistä seurakuntalaisiaan, sillä sellaisesta otetaan itseensä ja loukkaannutaan.  Ja, kuitenkin Raaamatun opetus on, että synnistä tulee nuhdella: 

1 Tess.5:14:

Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan.  1 Tim.5:20: Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät. ANANIAS JA SAFIIRA Apostoli Pietari nuhteli kahta seurakuntansa jäsentä heidän valheestaan.  Pariskunta oli myynyt maatilansa ja kätkeneet osan hinnasta itselleen.  He eivät palauttaneet sovittua osuuttaan apostolien jalkojen juureen.  Kertomus löytyy Apostolien tekojen viidennestä luvusta.  Seurakunta ei kerännyt tuolloin rahaa rikastuakseen, vaan jakaakseen tasapuolisesti kaikille, pitäen huolta myös kaikkein köyhimmistä.  Pelko valtasi seurakunnan, sillä tämän nuhtelun seurauksensa ensin Ananias, sitten hänen vaimonsa Safiira kaatuivat kuolleina maahan. He olivat pettäneet itse Jumalan valheellaan.   Me leikittelemme vakavien asioiden kanssa. Kun lupaamme Jumalalle jotakin, meidän tulisi se myös täyttää. On surullista, kuinka näkökykymme suhteessa syntiin on kapeutunut. Jumala on Pyhä ja Vanhurskas. Hän ei ole muuttanut suhtautumistaan syntiin ja pahuuteen.   Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus, 1 Joh.3:4. LOPUKSI:  On surullista, jos me loukkaannumme, kun meitä nuhdellaan synnin tähden. Nuhtelu on aina tosi parhaaksemme. Me voimme vielä kääntää askeleemme ja tehdä parannuksen. Meidän tulisi elää jatkuvassa Jumalan pelossa. Uuden testamentin seurakunnan tulee ymmärtää tämä.  Heprelaiskirjeen luku 12 sanoo:  8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. 9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? 10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. 11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. 12 Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne"; 13 ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. 14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; 15 ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, 16 ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! Rukous:   - Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen, anna anteeksi kaikki syntini ja armahda nimesi tähden.  Anna minulle kuulevat korvat ja näkevät silmät, kun nuhtelet minua synnin tähden ja ohjaat oikealle tielle.  Anna minulle ilo seurata Sinua kuuliaisuudessa ja etsien pyhyyttäsi kaikessa.  Kiitos, että tuomiot ovat sinun, mutta olet antanut minulle ymmärryksen rohkeasti puhua totuuden puolesta.  Sinun sanasi on Totuus. Aamen.