KIRKKAUDESTA KIRKKAUTEEN

2 Kor. 3: 18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Isä Jumala asuu kirkkaudessa. Hän, taivaan ja maan Luoja, ei asu ihmiskäsin rakennetuissa temppeleissä. Apt. 7:14. Jeesus avasi meillekin pääsyn yhdessä Hänen kanssaan tuohon taivaalliseen kirkkauteen. Tämä on ihmeellistä ja saakoon se rohkaista meitä tänään.

Joh. 8:12: Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus".

ELIA JA MOOSES KIRKASTUIVAT JEESUKSEN KANSSA

Kuten tiedämme Raamatusta, oli molempien Herran Profeettojen tie valitun kansan elvyttäjinä ihmeellinen seikkailu Israelille.  Elia ja Mooses antautuivat tehtävälleen miellyttääkseen Jumalaa.  Heitä voidaan kutsua hyvästä syystä Jumalan ystäviksi.  

Ei ole sattumaa, vaan Jumalan suvereeni valinta, kuinka juuri nuo kaksi Profeettaa saivat olla Jeesuksen kanssa kirkastusvuorella.  Jeesus pyysi opetuslapsiaan tarkoin varjelemaan tuota näkyä ja salaisuutta aina ylösnousemukseensa saakka. 

Tämä osoittaa mielestäni sen, kuinka kirkastusvuoren keskeisin sanoma avautuu vasta lopunajassa,  kun Jeesus on saattanut sovitustyönsä loppuun. (Matt.17:9). Hänet Isä on kirkastanut ja lahjoittanut Hänelle kuninkuuden hallita kaikkea. 

2 Moos. 3:5: Hän sanoi: "Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa."

Luuk. 9: 

30 Ja katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja ne olivat Mooses ja Elias.

31 He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa.

32 Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssansa, olivat unen raskauttamia; mutta kun he siitä heräsivät, näkivät he hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonansa. Raamattu puhuu monessa kohdin kirkkaudesta.  Kirkkaus liitetään aina Jumalaan ja Hänen läsnäoloonsa.  Kirkkaus on aina siellä, missä on paikalla jotakin jumalallista: enkeleitä, kerubeja, Jumalan läsnäoloa ja pyhyyttä. Lue kanssani: Hes. 10:18-19; Luuk. 2:9; Ps. 96:6; Juud. 8. Snl. 13:9: Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu. KIRKKAUS TULEE KRISTUKSELTA Olen pohtinut viime aikoina, mikä saa ihmiset ihailemaan jotakin? On karismaa ja ulkonäköä sekä kykyä markkinoida, kuten oli kuuluisalla saarnaajalla Billy Grahamilla. Ihminen on kenties kaikille ystävällinen ja aina korrekti, eikä jaottele ketään.  Hän voi olla supliikki ja iloinen.  Tällaiset tyypit vetoavat helposti meihin länsimaalaisiin.  (Huom. tämä ei ole kannanotto esim. Grahamin työhön evankeliumin saralla.  Hän julisti Kristusta ja Jumala oli hänetkin kutsunut).  Luin mietteliäänä erään pastorin päivityksen, jossa hän ilmoitti tulevasta tv- sarjasta, mikä pureutuu pastoreiden arkeen. Tähän ihmiset intoutuivat heti kommentoimaan sanomalla:"Hienoa nähdä, että pastorikin on vain ihminen "!   Ajattelin mielessäni, mitä kaikkea tällainen lausahdus itse asiassa pitääkään sisällään. Ehkä sitä kautta haetaankin oikeutusta ajatukselle: "Niin, samalla tavalla syntinen, kurja ja langennut, missä minäkin.  Turha hurskastella papinkaan mitään muuta". Ikäänkuin mitään muutosta ei tarvittaisikaan?  -Raamattu kuitenkin puhuu vailla olosta ja muutoksesta, joiden tulee haastaa meitä kristittyinä: Room. 3:23 sanoo osuvasti: sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.  Matt.5.15:...eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Jumala tulee pukemaan kirkkaudella jokaisen, niin papin kuin kenet meistä tahansa, oman valintansa mukaan. Se kirkkaus on lähtöisin Hänestä, Jeesuksesta.    Ilm. 22:16 sanoo:  Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti." Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne; 2 Piet.1:19 Joh. 8:54: Jeesus vastasi: "Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Jeesus on uskovan esikuva.  Meidän ei tule etsiä kunniaa Hänen esimerkkinsä mukaan keneltäkään toiselta kuin Häneltä. Hän olkoon kirkkautemme ja kruunumme sinä päivänä, kun Jumala palkitsee seurakuntansa.  On aivan turha miettiä, mitä ihmiset puhuvat.  On turha kiillotella kuvaansa tai odottaa tämän maailman hyväksyntää.  Esikuvamme Jeesus kulki sen tien, mikä oli Hänelle uskottu.  Hän joi lopulta maljan, joka oli katkera ja karvas. Jeesus kärsi lihassaan. Kuitenkin Hän on nyt voittajana maalissa ja odottaa sinne meitäkin. Hän toteutti Isänsä tahdon pilkulleen. Room. 15:17:Minulla on siis kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa palvellessani Jumalaa;   # Olenko minä taipuvainen miellyttämään enemmän ihmisiä kuin Jumalaa? #Olenko valmis kärsimään Jeesuksen opetuslapsena? Kirkkaus Hänen majoissaan haastaa meitä etsimään yhä enemmän Häntä.  Hän on uskovan pyhyys ja vanhurskautus; Vain Hänen kirkkaudessaan me muutumme!  Jos tätä muutosta elämässämme ei tapahdu, olemme hukutetut. Ainiaaksi.  Mutta... LOPUN AIKANA KIRKASTETTU SEURAKUNTA NOUSEE VOITTOISANA!  (Efe. 5:27; Matt. 5:14-16; 1 Piet. 1: 4:14; 2 Tess.2:14; 2 Kor.4:6).  Jumalan tahto on, että Hänen omansa levittäisivät Kristuksen valoa jo nyt tässä ajassa.  Tuo valo, joka on lähtöisin Isästä, on pyhää ja puhdasta.  Siihen ei tule sekoittaa mitään Jumalaan sopimatonta.  Jumalan Sanan mukaan kirkastettu seurakunta on vainottu seurakunta. Ehkei tämä maailma näe sitä loistetta vielä, mikä Hänen seurakuntaansa on asetettu.  Olen kuitenkin vakuuttunut, että se on murtautumassa esiin suurella voimalla. Ja, kun se tulee ja saa täyttymyksensä Hänessä, se on niin kirkas että häikäisee monet.  Ja, sitten Isä nostaa seurakuntansa kotiin!  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Rukous: Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen, anna anteeksi kaikki rikkomukseni Sinua vastaan. Olen monin tavoin syntinen ja tarvitsen armahdustasi. Tarvitsen Sinun valosi loistetta tielleni. 

Anna minulle uusi vahva henki, joka etsii kirkkauttasi kaikessa tämän synkeyden keskellä.  Kansat pauhaavat ja maanpiiri on peloissaan, mutta Sinä voit vahvistaa omiasi kestämään vahvoina loppuun saakka. 

Ole minulle syntiselle armollinen!  Aamen.