MITÄ TAHTOISIN JÄLKIPOLVEN TIETÄVÄN

Eivät kaikki lastemme saamat esimerkit parisuhteesta tue tämän päivän elämää.  Miesten ja naisten roolit ovat muuttuneet.  Naiset ovat tulleet itsenäisemmiksi ja muutenkin tasa-arvoisemmiksi miehiin nähden. Tämä suuntaus on mielestäni ollut välttämätön. 

Muuntautumista roolista toiseen tapahtuu usein pakostakin; joskus arki vain sanelee niin. Isä voi keittää perunoita tai äiti vaihtaa autonrenkaat. Tällainen oli jokseenkin ennenkuulumatonta vielä joitakin vuosikymmeniä sitten.Tiedän yhä miehiä, jotka eivät ole kotitöihin juuri kajonneet.  Nyt on ollut pakko, koska naisetkin ovat irtaantuneet työelämään kodin ulkopuolelle. 

Parisuhteelta odotetaan tänä päivänä tiimihenkeä.

Myös ikäerot puolisoiden välillä saattavat vaikuttaa. Molemmilla on sen vuoksi erilainen malli tai käsitys parisuhteen roolijaosta.  Huomaan oman avioliittonikin kohdalla ikäeron tuomia eroja katsella maailmaa. Vaikka ikäeroa ei ole enempää kuin kuutisen vuotta, se on väistämätöntä.  

MITÄ TAHTOISIN JÄLKIPOLVENI TIETÄVÄN?

Tahtoisin jälkipolveni tietävän, että se malli, minkä he ovat omilta vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan parisuhteesta ja perhe-elämästä saaneet,  ei ole toimiva malli tähän päivään.  Se on sellaisenaan paras unohtaa. 

Keskustelin terapeuttini kanssa siitä, kuinka monet äidit ja isoäidit ovat olleet marttyyreja nykynaisen silmin. He ovat "menettäneet" omasta elämästään suuren palasen.  Jotkut ovat eläneet ja elävät yhä lastensa kautta. 

Ja,  isät ovat olleet työorientoituneita, eikä perhevapaita juurikaan tunnettu. Parisuhdetta ei osattu hoitaa.  Aika usein mentiin perheenpään ehdoilla, aikataulut ja tarpeet määrittyivät hänen tarpeistaan käsin.  Oliko lienee taustalla sekin, että sodan jälkeen Suomi piti uudelleen rakentaa? 

En kumoa sitä, etteikö mies yhä ole perheenpää, kuten Raamattu ohjeistaa.  Se, kuinka hän vain toimii suhteessa muihin perheenjäseniin, on saanut "lihaa luidensa ylle". 

Molemmilla aviopuolisoilla on vastuu valita kulkusuuntansa. 

Tahtoisin sanoa jälkipolvelle myös sen, kuinka vanhempia tulee yhä kunnioittaa.  He ovat tehneet siinä hetkessä ja elämäntilanteessaan vain sen, minkä pystyivät ja kykenivät omista lähtökohdistaan käsin tekemään.  Toivon, että minullekin vanhempana puhutaan kunnioittavaan sävyyn.  Olen kasvattanut neljä hienoa lasta ja saattanut heidät maailmaan.  Olen tehnyt sen, minkä siinä hetkessä kykenin tekemään. 

ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDESTA

Jokaisella on itsemääräämisoikeutensa. Kukaan ei voi määrittää toisen elämää. On loukkaavaa, mikäli toiset, olkootpa vaikka perheenjäseniä, ryhtyvät päättämään asianomaisen puolesta hänen asioistaan. Sellainen ei ole mitenkään perusteltua, ei, jos asianomainen on vielä järjissään ja itse kykenevä päätöksiä tekemään.

Oikeus omannäköiseen elämään on meillä jokaisella.

En tahdo, että minun pihaani ilmestyy jotakin, jota en itse ole sinne halunnut. En tahdo, että minun tapaani tehdä asioita tai hoitaa kotiani arvostellaan ivallisesti. En tahdo, että minua holhotaan, ellen ole selvästi holhoukseen määrätty. Kuka meistä tahtoo sellaista?

Lopuksi:

On tärkeää tiedostaa, mistä omat roolimallimme nousevat. Kun rakennamme omaa elämäämme ja otamme myös muita ihmisiä siihen mukaan, meidän tulee olla näistä selvillä. 

Tänä päivänä kaikki on toisin kuin ennen. Ihmisten tarpeet ja odotukset ovat ajansaatossa muuttuneet. Toivon, ettei oma jälkipolveni juutu menneeseen, eikä minun tekemisiini. Voimme tulla näkemään paljon virheitä tulevaisuudessa, ellemme rakenna omaa elämäämme sellaiseksi kuin Jumala tahtoo sen juuri nyt kohdallamme olevan!

Lukuisat avioerot oltaisiin voitu kenties välttää, mikäli omat parisuhteen odotukset olisivat olleet paremmin selvillä ja opitut roolimallit olisi voitu puntaroida niiden valossa. 

Kaikilla on odotuksensa ja niiden kohtaaminen yhdessä on ensiarvoisen tärkeää.  Perhe ei koskaan voi pyöriä vain yhden ihmisen ehdoilla. Sen tehtävä on kasvattaa jokaista löytämään paikkansa tässä maailmassa, ennen kaikkea Jumalan suunnitelmassa. Ja, parisuhteen ykseydessä on aina kaksi. 

Matt. 19:

5 ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?

6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."