PROSESSOINTIA HELTEESSÄ!

Kun ikää tulee, huomaa voimavarojensa ehtyvän paljon nopeammin.  Ei ole helppoa vanheta. Puhun nyt puhtaasti fyysisen jaksamisen puolesta. Minäkin olin nuorempana tehokas, monta rautaa pyörittelin tulella samaan aikaan.  Nyt tehoni laskee koko ajan. 

Kirjoitin tämän kertoakseni, miltä tämän ikäisestä naisesta tuntuu. Ehkä voit, jos et nyt, joskus myöhemmin peilata tuntojani omaan elämääsi. Aikakaudet vaihtuvat ja ikää karttuu jokaiselle. 

En tiedä muista, mutta itse voin sanoa, että minua on vuosikaudet "riivannut" riittämättömyyden tunne.  Näen jatkuvasti ympärilläni tekemättömiä töitä.  Eniten ehkä kotonani. Jääkaapissa notkuu vanhoja ruokia, eteinen on täynnänsä vaatteita, joita voisi pistää säilöön, juomapulloja kertyy keittiön nurkkaan jne. jne. Kuka muu ne pistää järjestykseen, ellen minä?  Voisihan ne edes omaksi ilokseen järjestellä, vaikkei vieraita ole paljon viime aikoina näkynytkään.  En tiedä. Tämä hellekin verottaa. 

Ja, Raamattu sanoo: "Herran palvelijan on oltava hyvin kotinsa hoitava". Tähän en yllä.  Olenko siis Herran palvelijakaan? (1 Tim.3:12).

Mitä muuta kodinhoito pitää sisällään?  Ymmärrän, että siihen liittyy omista läheisistään huolenpitäminen?  Jeesus sanoi, että joka ei pidä huolta perheestään, on uskotontakin pahempi.  

1 Tim. 5:8:

Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.

KUINKA JÄRJESTÄN ELÄMÄNI?

Kuinka siis järjestää elämänsä?  On työ, on lemmikit, jotka ovat perheenjäseniä ja työtovereita, on perhe, joka tarvitsee äitiä, tytärtä ja mummia, on kutsu Jumalan valtakunnan työhön.  Jospa olisin sen kymmenen vuotta nuorempi, jaksaisin fyysisesti eri tavalla vastata haasteeseen. Vieläpä herää kysymys, enkö ole pitänyt kaiken keskellä riittävästi huolta itsestäni?

UNIAPNEA SAIRAUTENA

Olin nelikymppinen, kun sairastuin uniapneaan.  Se tuli ilmi, kun olin ajaa autollani metsään ennen alkavaa lastenleiriä.  Olin koko viikon järjestellyt leiriä ja ajoin viimeisessä maantien kurvissa lähes metsään niin, että vastaantulija ohitti minut väärältä kaistalta välttäen törmäyksen.  Nuokahdin rattiin. Varjelus oli onneksi matkassa!

Laitehoito minulla on ollut sairauteeni nyt yli kymmenen vuotta. Se on parantanut jaksamistani, mutta ylipaineella hengittäminen joka yö aiheuttaa aivosumua arkeeni.  Tämän johdosta muistini pätkii ja käyn normaalia hitaammalla. 

Rukoukseni on, että voisin parantua sairaudestani. Tarvitsisin itsekuria painon laskuun yhdellä kolmellakymmenellä kilolla ja elämänrytmin, joka ei sairastuttaisi minua yhä lisää.  Sydän on kovilla.  Verenpaineiden nousu ja lääkitys siihen kertoo omaa karua kieltään. 

KULLAKIN ON OMA TAAKKANSA KANNETTAVANAAN

Gal. 6: 

2 Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.

3 Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.

4 Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on;

5 sillä kunkin on kannettava oma taakkansa.

Raamattu puhuu siitä, kuinka jokaisella on oma taakkansa kannettavanaan.  Minä en koskaan voi tietää, mitä kukin kantaa matkassaan, ellen tutustu häneen tarkemmin. 

Jumala on uskollinen.  Hän kykenee mittaamaan meille jokaiselle sen verran taakkaa kuin jaksamme kantaa. Uskotko tämän? Tähän minäkin henkilökohtaisesti luotan.  En usko, että Jumala vaatii minulta yhtään enempää kuin mitä juuri tässä hetkessä jaksan kantaa.  

Mikäli kirjoitukseni aiheutti mielissäsi ajatuksia, joita haluaisit jakaa, pistä kommenttia jakoni alle facebookissa. Kiitos!

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Katja-Leena