ELÄMÄ ON VALINTOJA
Aika vanhaksi saa kasvaa, kun tajuaa sen tosiasian, kuinka elämä koostuu valinnoista ja on itseasiassa kokonaan valinta. Ihmiselle on siis uskottu hyvin paljon. Hän valitsee joka päivä joko elämän tai kuoleman.
Onko väitteeni totta? Etsin siihen vastaukset Raamatusta eli Jumalan iäti kestävästä Sanasta. Kaikki muu tulee kerran häviämään, muttei Jumalan Sana. Ja, me tulemme saamaan uudet kirkastetut ruumiit, mikäli luotamme Häneen ja uskomme evankeliumin kohdallamme (Joh.3:16; 1 Kor. 15:44).
Sananlaskut luku 3 sanoo:
31 Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä hänen teitänsä omiksesi valitse; | ||||
32 sillä väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava. | ||||
33 Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskasten asuinsijaa hän siunaa. Me päätämme valita joko siunauksen tai kirouksen elämäämme. Jokainen valintamme vaikuttaa siihen, millaisen elämän kudoksen me rakennamme.  Muistamme kertomuksen viisaasta miehestä, joka rakensi asumuksensa kalliolle (Lk.6:48). Kallio kuvaa Kristusta ja Hänen Sanaansa. Jeesus on aina yhtä Sanan kanssa, sillä Raamattu määrittelee Hänet Sanaksi, Joh. 1:14: "Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta". On hyvä tulla tänään peilin äärelle. Millaisia valintoja olen elämässäni tehnyt? Olenko valinnut tien, mikä on ollut Jumalalle mieluisa? Mikäli valitsemme tehdä vastoin Jumalan tahtoa, vastoin Hänen pyhää Sanaansa, me murehdutamme Häntä ja teemme syntiä (Efe.4:30). Kaikki synnilliset valintamme joutuvat Jumalan tuomion alle! Tässä joitakin tärkeitä elämänalueita ja -valintoja listattu, joiden edessä on hyvä viipyä nyt: # Puolison valinta/perheen perustaminen: Olenko kuunnellut Jumalaa ja ollut Hänen johdatuksessaan? Hyvä puoliso on Hänen lahjansa. Itse laitoin suuren painoarvon aikoinaan puolison uskollisuudelle ja luotettavuudelle. Myös usko Jumalaan on perusta, mille on hyvä rakentaa yhdessä.  Seksuaalisuus on Jumalan lahja. Laulujen laulu kuvaa kauneimmillaan tätä. Jumala loi miehen ja naisen täydentämään toisiaan seksuaalisesti. Raamatun mukaan se on luonnollinen Jumalan meille antama yhteys. Sen tulee toteutua avioliitossa. (1 Moos. 2: 21-24;1 Kor.7:2; Room. 1:26). Jumala tarkoitti avioliiton ensisijaisesti perheen kasvupaikaksi, mihin kuuluvat lapset. Taivaassa ei enää lisäännytä, vaan siellä eletään kuten enkelit taivaassa. Olen kirjoittanut aiheesta mm. blogikirjoituksessani: https://katja-leena.blogspot.com/2021/05/te-eksytte.html # Elämäntehtävä/työmme/kutsumuksemme: Olenko kuunnellut Luojaani näissä? Mihin juuri minut on kutsuttu, ja olenko totellut Häntä? Snl.16: 3 Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.  Ihminen tulee ravituksi ja saa siunauksen, mikäli hän kulkee tietä, joka on hänelle valmistettu. Jokaisella on kutsumuksensa, lahjansa ja armoituksensa. #Hyvä ja Paha Raamattu puhuu paljon valinnoista hyvän ja pahan suhteen. Me teemme näihin liittyviä valintoja päivittäin. Valintamme näissä tulisi olla yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Siihen meidän olisi tullut kasvaa, Hepr.5:14:
Kristuksen Seurakunnan ajassamme olisi tullut kasvattaa meitä valitsemaan oikein pahan ja hyvän välillä. Onko se onnistunut siinä? On hyvä tulla peilin äärelle tässäkin: Voinko sanoa, että papit ovat julistaneet väärentämätöntä Sanan maitoa janoisille lampaille? (1 Piet.2:2). Onko opetus ollut totuudellista ja riippunut kiinni kirjoitetussa Sanassa, siitä pois poikkeamatta? Mikäli näin ei ole ollut, on aika suoristaa tietä tässäkin mielessä! Jos itse olisin vielä nuori ja keskenkasvuinen uskova, hakeutuisin seurakuntaan, missä ei tarvitsisi jatkuvasti epäillä, puhuuko pappi totta. Tänä päivänä on ikävä kyllä papistonkin keskuudessa kirjavuutta julistuksen suhteen. Ei voi olla niin, että toiset opettavat kaiken sallivuutta ja toiset pitävät kiinni Jumalan kirjoitetusta sanasta. Hakeutuisin itse yhä seurakuntaan, missä Jumalan Sana on ylin auktoriteetti kaikelle opetukselle. ( Lue: 2 Kor. 6. luku).  Emme voi tietenkään syyttää pappeja ja seurakuntaa kaikesta. Me teemme omat valintamme joka päivä tässäkin suhteessa. Sanan opettajilla on kuitenkin suuri vastuu, näin Raamattukin opettaa (Jaak.3:1; 2 Tim.2:15). Sananopettajien ja pappien lähtökohdat olisi aina hyvä tuntea. Uskossaan harjaantumaton kuulija voi vetää äkkiä vesiperän. Alkuseurakunta piti tärkeänä Sanan oikeaa opetusta. Siitä poikkeaminen ei ollut sallittua. Kaikki tuli koetella. (1 Tess.5:21; 1 Joh.4:1).  LOPUKSI:
Vielä on armon aikakausi. Jumala kutsuu meitä parannukseen ja kääntymään Hänen puoleensa. Hän on täynnä armoa ja totuutta. Hänen tahtonsa on, että jos mahdollista, jokainen meistä voisi pelastua ja päästä perille Taivaan valtakuntaan. Otetaan koppia tästä. Aika on nyt! VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! Katja-Leena |
Kommentit