ISOVELJEN SYYTTÄVÄ SORMI

Eräs ystäväni kysyi minulta taannoin, onko minulla aikomus asettua toisten yläpuolelle? Se sai minut mietteliääksi ja tutkimaan itseäni.  Kysymys oli varmasti aito. Minusta olisi ikävää asettua asemaan, missä ottaisin tuomarin tai jonkinlaisen kärkkyjän paikan. Muistan kyllä, että samaa keskustelua kävivät jo Jeesuksen opetuslapset aikoinaan.  Tälläiset ystävät, jotka esittävät kysymyksensä suoraan, ovat mielestäni siunaus. 

Ystävyys pitää mielemme kurissa. 

Nyt puhun suoraan minäkin: 

Muistan, kuinka aikoinaan osallistuin koulutukseen, missä Raamatun kertomuksia käytiin läpi draaman keinoin.  Minä sain jossakin koulutuksen vaiheessa osan esittää Tuhlaajapojan isoveljeä. Luuk. 15: 11-32. 

Draaman syvyys yllätti minut.  Koin roolissani todellisia tunteita, jotka rekisteröin tarkasti.  Muistan, kuinka kiukkuinen olin, koska Isä armahti pikkuveljeä, joka oli oikein rypenyt synnin suossa ja lopulta menettänyt aivan kaiken.  Olin todella harmistunut ja kiukkuinen.  Tunsin olevani poikapuolen roolissa. 

Olin Jumalan hengen puhuttelussa koulutuksen jälkeen.  Tajusin, kuinka vähän minulla oli rakkautta niitä kohtaan, jotka olivat langenneita ja kaikkensa menettäneitä.  Tein parannusta Jumalani edessä.  Eikä tässä vielä kaikki. Jouduin pian itsekin syviin koettelemuksiin ja askeliin, joissa uskoni todella koeteltiin.  Minunkin eteenkin asetettiin kaksi mahdollisuutta;  Valitsenko pyhittyä vaiko langeta koettelemukseni edessä?

Room. 15:17: Minulla on siis kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa palvellessani Jumalaa;

Tälle ystävälleni sanoisin, etten koe olevani kenenkään yläpuolella, vaan koeteltu monessakin mielessä. Uskoani on koeteltu.  Kerskaukseni on siinä, että Herrani Jeesus on auttanut minua pysymään pystyssä kaatumatta. Olen turvautunut yksin Häneen. Aina, kun  päätämme valita synnin, maksamme myös sen mukaiset hedelmät.  Mutta, minunkin matkani on yhä kesken.  Toivon, että rohkaisemme toisiamme loppuun saakka. 

1 Kor. 10:12: Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.

Johtopäätöksemme toisista eivät aina ole oikeita. 

RAAMATTU PUHUU VERENVIOISTA

Jes. 4 sanoo: 

3 Ja ne, jotka Siionissa ovat säilyneet ja Jerusalemissa jäljelle jääneet, kutsutaan pyhiksi, kaikki, jotka ovat kirjoitetut Jerusalemissa elävien lukuun-

4 silloin kun Herra on pessyt pois Siionin tytärten saastan ja huuhtonut Jerusalemista sen verenviat tuomion ja puhdistuksen hengellä.

5 Ja Herra luo Siionin vuorelle koko asuinsijansa ylle ja sen juhlakokousten ylle pilven päivän ajaksi ja savun ynnä tulenliekin hohteen yöksi, sillä kaiken kirkkauden yllä on oleva peite  6 ja verho varjoamassa päivän helteeltä sekä turvaamassa ja suojaamassa rajuilmalta ja sateelta.

On tärkeää tunnistaa verenviat omalla kohdallaan.  Minäkin olen opetellut ne tunnistamaan ja kohtaamaan omassa elämässäni. Olen vaelluksessani joutunut käymään läpi tulen ja ahjon, en ole päässyt uskossani yhtään helpommalla.  Kukaan ei pääse. 

Kun ihminen turvaa Jumalaan, se on aina juhlinnan paikka.

On kyettävä iloitsemaan, kun syntinen tekee parannuksen, kuten Tuhlaajapojan tapauksessakin oli. Isoveli oli kykenemätön ymmärtämään asian oikeaa laitaa. Kykenenkö minä iloitsemaan?  Taivaassa on suuri ilojuhla, kun yksikin syntinen kääntyy ja tekee parannuksen. 

Mutta osaammeko iloita myös siitä, kun vanhurskas ei lankea?  Tämän päivän ongelma on myös tässä. Isoveljen osastakin on iloittava.  Hän oli aina ollut Isän luona ja palvellut häntä moitteetta. Hän oli yhtä kaikki osallinen armosta ja Isän kodin aarteista. 

Psalmi 64:10: Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.

Psalmi 11:7: Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta; oikeamieliset saavat katsella hänen kasvojansa.

Snl. 20:7: Vanhurskas vaeltaa nuhteettomasti, onnelliset ovat lapset hänen jälkeensä.

VANHURSKASKIN LANKEAA, MUTTA NOUSEE JÄLLEEN

Snl. 24:16: Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.

Maan päällä ei ole täysin nuhteetonta ja synnitöntä Jeesuksen rinnalla. Jokainen lankeaa joskus.  Vanhurskas Jumalaa pelkääväinen voi langeta, kuten Tuhlaajapojan isoveli armottomuuteen ja rakkaudettomuuteen.  Hän voi langeta piittaamattomuuteen tai peräti katkeruuteen.  Pyhä Henki on kuitenkin voimallinen näyttämään hänelle hänen syntinsä.  Vanhurskas, joka valvoo, on valmis korjaamaan tiensä.  Sillä tiellä on siunaus. Tilivälit Jumalaan ja lähimmäiseen tulee pitää jatkuvasti kunnossa. 

Sananlaskut 25:26: Kuin sekoitettu lähde ja turmeltu kaivo on vanhurskas, joka horjuu jumalattoman edessä.

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Katja-Leena