TOIVO ( hepr. HaTikva ) EI SAATA HÄPEÄÄN ( Room. 5: 1-5 )
Room. 5: 1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, |
2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. |
3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, |
4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; |
5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. |
Seurakunnan aikakausi on tulossa loppuunsa. Vaikka kuinka haluaisimme käsillä olevan maailmankauden jatkuvan, olemme raamatullisesti sen tosiasian äärellä, että tämä sukupolvi, mikä ennustettiin Israelin valtion syntymisen myötä, tulee pian loppuunsa. Sen aikana lopun aikaa koskevat profetiat tulevat suurelta osin saamaan täyttymyksensä. Israel täyttää juuri 73 vuotta.
Luuk. 21: 23-25 ( Jeesuksen omat sanat ): Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu.
Israelin Profeetoista Mooses johdatti kansansa Egyptistä Luvattuun maahan ja antoi sille laintaulut, Jumalan käskyt. Matkalla Jumala puhutteli kansaa monin eri tavoin. Silti kaikki eivät uskoneet. Oli monia, jotka jäivät taipaleelle. Matka luvattuun maahan, vaikka olisi inhimillisesti ollut paljon lyhyempi, venyi kestämään lähes 40- vuotiseksi uskontaisteluksi. Israelilaiset kävelivät välillä ympyrää. Sakkokierroksia tuli.
KUTSUTTU LÄHTEMÄÄN
Olen aiemmin kirjoituksissani kertonut siitä, kuinka Jumalan kutsu johonkin tehtävään on äärettömän arvokas uskon näkökulmasta. Jokainen Jumalan äänitorvi ( Profeetta ) historiassa on ollut itsensä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan henkilökohtaisesti tehtävään kutsuma. Miksi näin?
1. Todellinen kutsu perustuu aina Jumalan suvereeniin valintaan ja armoon
Jokainen kutsuttu on Jumalan valinta, ei ihmisen. Me emme määrittele, kuka tuo meille Herran Sanoman tai toimii Hänen lähettiläänään. Jos se olisi meidän ihmisten käsissä, tilanne olisi erittäin katastrofiherkkä.
Toisekseen Jumalan armo kantaa jokaista kutsuttua. Se on suloista. Meidän ei tarvitse pingottaa kenenkään pystyssä pysymisen puolesta. Tosin ei meitä olla kutsuttu ketään kaatamaankaan. Päinvastoin meidän tulee kunnioittaen rohkaista jokaista Herran palvelijaa.
Room. 14: 4: Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
1 Piet. 2:17: Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.
2. Kutsu tulee ilmi kutsutun persoonassa, hengellisessä kasvussa ja tehtävänhoidossa.
Jumalan kutsu ei jätä ketään kylmäksi. Kutsun alla ihminen vahvistuu ja hänen armoituksensa kasvaa uskollisuuden myötä. Raamattu opettaa, kuinka uskolliset palkitaan kerran.
Ilm. 17:14:
He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa." |
Jokainen Jumalan Profeetta on aloittanut tiensä haparoiden, askeleitaan etsien. Jopa Mooses.
Katsotaan hieman Mooseksen profetaallisen tehtävän alkua;
2 Moos. 4:10:
Niin Mooses sanoi Herralle: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli".
Ajattele, vaikka Mooses oli elänyt faaraon hovissa ja opiskellut sen ajan suurimpia viisauksia, hän tunsi olevansa kykenemätön Profeetan tehtävään. Mooses oli myös entinen murhamies, olihan hän surmannut egyptiläisen miehen, joka oli kohdellut kaltoin hänen maamiehiään Egyptin orjuudessa.
Jumala katsoo asioita omalla tavallaan. Me ihmiset emme ymmärrä Hänen aivoituksiaan. Joskus voimme päästä vain hippusen täällä ymmärtämään, silloin kun Pyhä Henki kirkastaa meille jonkin salaisuuden.
Mooses taipui Jumalan tahtoon ja sai Herralta avun. Hänen veljensä Aaron puhui faaraolle ja kansalle ne sanat, jotka Jumala antoi Moosekselle puhuttavaksi.
Mooseksesta kasvoi kuitenkin merkittävä kansanjohtaja, kun Hän antautui Jumalan käyttöön. Hän kohtasi myös napinaa ja vastustusta, sekä Jumalaa että itseään kohtaan.
HERRAN VOITELU OMISSAAN
1 Joh. 2:
27 Mutta te-teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. | |||||
28 Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan. | |||||
29 Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.  Kautta historian olemme nähneet, kuinka Herran voidellut palvelevat niin, että heidän toiminnassaan Jumalan läsnäolo ja voima lisääntyy lisääntymistään. He ovat olleet uskolliset sille yhdelle ja ainoalle Kutsujalleen, joka kaikki kaikessa täyttää. Herran kehoitus pysyä Hänessä, on totta yhä. Kristus on yhtä Sanansa kanssa. Mekään emme saa poiketa siitä oikealla emmekä vasemmalle. Jumala Sana on ainut, millä me voimme perustella kerran toimintaamme Pyhän Jumalan edessä. Ei kerrassaan mikään muu; Me emme voi vedota omiin mielipiteisiimme tai ajatuksiimme, emme omiin ennakkoluuloihimme tai toisten vetoomuksiin. Jumalan Sana on se, mikä kestää koettelun tuomiolla. Efe.1:
|
Kommentit