HULDA HÄMMENTÄJÄ

Päätin kirjoittaa tämän tekstin avoimin mielin. Kerron niistä tunnoista ja tuntemuksista, jotka ovat tuoneet minut tähän hetkeen.  Haluan heti sanoa, että puhun vain ja ainoastaan omasta puolestani, omista tunteistani ja analysoin niitä.  

Kuten moni tietää, lähdin mukaan pari vuotta sitten Pyhyyden ja Parannuksen teon palvelustyöhön, mihin minua pyydettiin mukaan.  Olin perustamassa rukousalttaria Tampereelle.  Koin, että minua rohkaistiin ja tuettiin tehtävässä ja sain tuntea olevani Jumalalle arvokas.

Mutta aika pian alkoivat vaikeudet.  Koin, että oma "vanha" kenttäväki ei ollutkaan asiasta innoissaan.  Minua alettiin katsoa " hitaasti ", ja  yhtäkkiä jopa kyseenalaistettiin kokonaan se, mitä olin tekemässä.  Koin tehtävän hirvittävän raskaaksi.  En tiedä, olisiko tässä kohtaa pitänyt luovuttaa, mutta jouduin sen tekemään.  Oman jaksamiseni vuoksi.  Olen erityisherkkä ja tilanne alkoi todella ahdistaa.  

Tämän kaiken jälkeen minusta alettiin ajamaan henkiä ulos.  Minun kyvykkyyttäni osallistua paikallisen seurakunnan toimintaan epäiltiin, ja muutenkin tie kävi vaikeaksi.  Sanottiin jopa suoraan, että ellen käänny ajatuksistani, saatan kuolla.  Tämä kaikki tapahtui siis muun kuin Pyhyyden ja parannuksen teon palvelustyön kautta. Uhkailijat olivat muualta. 

Koko ajan olen halunnut olla vilpitön ja etsiä Jumalan tahtoa.  Olen pyrkinyt etsimään vastauksia Raamatusta ja selittämään asiat Jumalan sanalla.  Olen halunnut olla avoin.  

Terapeuttini muistutti, että Suomessa on yhä uskonnonvapaus.  Kukaan ei saisi henkisesti yrittää nujertaa toista ihmistä johonkin sellaiseen, mihin hän ei itse tahdo.  Minusta alkoi tuntua, etten kelpaa enää minnekään tai kellekään.  Lopulta tarvitsin omaa tilaa vain olla.   

Onneksi Jumala oli kanssani.  Hänelle kelpaan sellaisena kuin olen; etsivänä, keskeneräisenä ja ahdistettuna.  Hengellinen etsintäni kuitenkin jatkui.  Vietin kesäni varsaani ihastellen, uusi elämä valoi uutta intoa sisimpääni. Uskalsin lähteä uudestaan liikkeelle sisintäni kuunnellen.  

Se, mitä tahdon tänään sanoa, on se, että jos jotakin häiritsee se, mihin olen kulkemassa ja mitä olen elämääni löytänyt, ei tarvitse olla huolissaan minusta.  Älä ole minusta huolissasi.  Parempi on luottaa Herraan.  Hän on voimallinen viemään meidät, jopa minutkin, maaliin asti!

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Katja-Leena