SUOMALAISEN KESKUSTELUKULTTUURIN KOMPASTUSKIVET
Suomalainen keskustelukulttuuri on muuttunut viime vuosina ala-arvoiseksi. Ensinnäkin nimettömät ulostulot ovat lisääntyneet. Ihmiset eivät halua esiintyä omalla nimellään, vaan kätkeytyvät nimimerkkien taakse. Sellainen on mielestäni raukkamaista. Nimimerkin takaa voi huudella ihan mitä tykkää. Yleensä tämän tyylin valinneilla on halu satuttaa ja haavoittaa toisia. Ilmeisesti he saavat siitä jonkinlaista nautintoa osakseen.
![]() |
| Lampaat puhuvat samaa kieltä. |
Toisekseen suomalaiseen keskustelukulttuuriin näyttää kuuluvan "aina oikeassa oleminen". Ihmiset esiintyvät mielellään jonkin osaamisalansa asiantuntijoina ja poikkeavat lähestymistavat niitataan välittömästi. Suomalaisenhan on mahdotonta olla väärässä ja vieläpä tunnustaa sellainen.
Ensin olisi hyvä perehtyä taustoihin kunnolla ja vasta sitten toimia asiantuntijaroolissa. Mutta, näinhän se ei mene. Asiantuntijana esiintyvät sellaiset, jotka ovat tehneet ahaa-elämyksiä lennossa, ja ovat sitten niputtaneet ajatusskenaarionsa kokoon. Hienosti puhuttu tai kirjoitettu arvostelu t. arvio saattaa saada vakuuttuneeksi suurenkin porukan. Eri asia on, kuinka faktoihin pureudutaan. Yleinen mielipide on tärkempää, maksoi mitä maksoi. Mutta, onko oikein sivuuttaa totuus?
Yksi tällaisen asiantuntijakritiikin esimerkki on kristillisellä kentällä tapahtuva herätysliikehdinnän arviointi. Ymmärrän, että suomalaiset ovat pettyneet moniin liikkeisiin, jotka aikoinaan perustettiin voimakkaiden karismaatikkojen ympärille. Sitten, kun he lankesivat, alkoivat murhenäytelmät. Monet etsivät hengellistä kotiaan vieläkin em. tapahtumien jälkeen. Tällaiset ovat omiaan vaikuttamaan asenteisiin ja mielipiteisiin yhä.
RAAMATULLISEN KRITIIKIN LÄHTÖKOHDAT
Hyvän ja pahan erottaminen tälläkin foorumilla on tärkeää. Mihin yleensäkin levitetty tieto pohjautuu, mikä on sen todellisuuspohja? Kuinka voimme päästä selville, mikä on oikeaa, mikä väärää?
Kritiikkiä tulee osata käsitellä ja sitä kohtaa jokainen, kyllä. Mutta, on kohtuutonta, jos jatkuvasti pommitetaan valheilla ja asioilla, jotka on repäisty irti asiayhteyksistään. Ja, me emme voi arvostella ketään pelkän ulkomuodon, pukeutumisen tai vaikkapa puhetyylin perusteella. Toki näihinkin Raamattu antaa meille eväitä arvostelukykymme kehittämiseksi:
Ensinnäkin puheesta; Efe.4:29: Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
Efe. 4: 25: Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.
Puheemme tulisi olla rakentavaa ja tarpeellista, ei hajottavaa ja sellaista, jolla ei ole merkitystä evankeliumin työn kannalta. Kaikki turha puhe on Jumalan silmissä hyödytöntä, eikä sellaista pidä harjoittaa.
Myöskin meidän tulee pysyä puheessamme totuudessa. Joka kerta, kun avaamme suumme arvioidaksemme jotakin, on pitäydyttävä faktoihin. Valheella on lyhyet jäljet.
1 Joh. 2:21: En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.
2 Tess. luku 2 kertoo, kuinka Saatana, tuo valheen Isä, tulee ilmestymään nimenomaan valheen kautta sen jälkeen, kun pyhitetty seurakunta on temmattu Jumalan luokse. Ihmiset, jotka eivät ole uskoneet totuutta rakkaudessa, eksyvät valheeseen. Se ilmestyy kaiken viettelyksen voimalla. Tällainen valheen vaikutus on jo nyt jossakin muodossa keskuudessamme. Maailma on menossa kohti suurta ahdistusta.
Pukeutumisesta Kol. 3:
12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, |
13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. |
14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. |
KUINKA IHMISET VAKUUTTUIVAT MESSIAASTA?
Esikuvamme on itse Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hän eli ihmisenä maan päällä. Kuinka silloin ihmiset vakuuttuivat Hänen identiteetistään ja roolistaan maailman historiassa? Hänhän jätti lähtemättömän vaikutuksen ja Raamattu, mukaan lukien Uusi Testamentti, on yhä maailmanhistorian luetuin kirja.
Kun luemme evankeliumeja, voimme aistia Jeesuksen antautumisen ja palon tehtäväänsä. Hän ei tehnyt mitään kahta kättä heilutellen. Ei. Hän paloi tehtävälleen ja antautui kuolemaan saakka. Hän oli valmis kuolemaan jokaisen meidän ja evankeliumin toteen saattamisen tähden!
Yksi merkki siitä, että Jumala on jonkin toiminnan takana, on juurikin tekemisen palo ja antautuminen Jumalan kutsuun. Ihmiset ovat valmiita kuolemaan Kristuksen tähden. He antavat kaikkensa elääkseen Kristukselle. Kun näemme tällaista paloa, älkäämme sammuttako sitä!
Toinen asia, mikä ihmiset vakuutti, olivat ihmeteot ja merkit, joita Jeesuksen toiminnassa esiintyi. Niiden tehtävä oli herätellä ihmiset näkemään Jumalan voima ja teot keskuudessaan. Kyse oli voimaevankelioinnista. Evankeliumissa on voima yhä tänäänkin.
Ihmeet eivät yksistään todista kaikkea, mutta ne vahvistavat julistettua Sanomaa. Apostolien teot kertovat näistä ihmeistä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Ne annettiin seurakunnalle.
Apt. 4:16: ja sanoivat: "Mitä me teemme näille miehille? Sillä että heidän kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät, emmekä me voi sitä kieltää.
Kun evankeliumia Jeesuksesta julistetaan ja ihmeitä tapahtuu, se on merkki Jumalan läsnäolosta seurakuntansa keskuudessa. Näin Raamattu opettaa. Ihmeet korottavat aina Kristusta, ei ihmistä.
Room. 5:
18 sillä minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla, |
19 tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen..; |
Minun ymmärtääkseni, kun seurakunta on ylöstemmattu ja Antikristus asettuu valtaan tekemällä myös ihmeitä, ne ihmeet eivät korota Kristusta, vaan Petoa so. antikristusta. 2 Tess.2:9.
"OLETKO SINÄ MESSIAS, ELÄVÄN JUMALAN POIKA"?
Näin opetuslapset kysyivät Jeesukselta. Lopulta he tunnistivat Hänet ja antoivat Hänestä arvionsa. Paljon piti kuitenkin tapahtua ennen sitä. He olivat eläneet Jeesuksen seurassa, nähneet Hänen toimintansa ja ihmetekonsa sekä todistivat Hänen ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemuksensa. Jeesus antoi oman vahvan todistuksen itsestään; täysin pettämättömän.
Mikäli Jeesuksesta olisi joku satunnainen kulkija mennyt kysymään tuon ajan papeilta ja temppelinvartijoilta, olisivat useimmat heistä niitanneet Jeesuksen välittömästi. Sen sijaan Johannes Kastaja lähetti Jeesuksen luokse omat opetuslapsensa kysymään suoraan Häneltä, kuka Hän oli ja mikä oli Hänen missionsa? Tämä vakuutti Johanneksen. Se on esikuvallista meille tänäänkin. Mikäli haluamme tietoa jostakin, menkäämme asioiden ja tapahtumien ytimeen. Juoruihin ei koskaan ole uskomista.
Jeesus piti silloin, ja pitää yhä, uskoa arvossaan. Autuaita ovat ne, jotka uskovat Häneen. Kaikkein autuain on hän, joka uskoo, vaikkei näe.
Room. 10:4:
Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Joh. 14:12:
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,
Evankeliumin ytimessä on usko. Me joko uskomme tai emme. Palkka tulee olemaan kerran uskomme mukainen. Jumala Sana on Uskon Sana. Uskomme tulee pitäytyä kaikessa siihen. Jos kuulet valheen, kumoa se Raamatun Sanalla. Mikään muu ei kestä Hänen Pyhyytensä edessä.
VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!
Katja-Leena








Kommentit