KAKSI USKOMME KOETINTA
Raamattu sanoo hyvin selvästi, ettei ole koettelematonta uskoa. Paikka löytyy Danielin kirjan luvusta 12 jae 10:
Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.
Myös apostoli Pietari kirjoittaa tästä:
1 Piet.1:
3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, | |||||||||
4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, | |||||||||
5 jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana. | |||||||||
6 Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, | |||||||||
7 että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
Sekä Danielin että Pietarin sanat koskevat seurakunnan eli lopun aikaa. Lopun ajaksi käsitetään aika, jota juuri nyt kristityt maailmassa elävät. Kristillinen seurakunta odottaa seurakunnan perille pääsyä taivaaseen ja Jeesuksen paluuta Kuninkaana, lopullista Jumalan lupausten täyttymystä. ENSIMMÄINEN KOETUS Muistamme, kuinka Jeesus puhui paljon rakkaudesta ja osoitti meille, millainen on rakastava Isä Jumala. Pyhä Kaikkivaltias Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi Poikansa kärsimään ja kuolemaan syntisen ihmiskunnan ja jokaisen ihmisen tähden. Itse asiassa pelastus koskee koko luomakuntaa ( vrt. Nooa ja Arkki ). Luomakunta tullaan lunastamaan turmeluksen orjuudesta vapauteen. Se tapahtuu Kristuksen ja meidän uskovien pyhityksen kautta. Room. 8:21: koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.  Tämä vapautus ei olisi mahdollinen ilman Kristuksen rakkauden esiintuloa maailmassa. Isä odottaa, että rakkaus saa täyttymyksensä. Meidän tulee rakastaa toinen toisiamme, ja ennen kaikkea uskomme koetellaan siinä, kuinka me rakastamme niitä, jotka eivät inhimillisesti rakkauttamme ansaitse! Jumalan rakkaus on jotakin niin suurta, mihin ihmisrakkautemme ei itsessään yllä. Voinko sanoa tänä päivänä, että rakastan lähimmäistäni, kuten toivoisin itseäni rakastettavan? Saako Kristuksen rakkaus todella tulla tunnetuksi meidän kristittyjen kautta? Suurin koetin rakkaudelle on se, kuinka me kohtelemme sairaita, köyhiä, vammaisia, erirotuisia, outoja, muukalaisia, syntisiä, elämässään haaksirikkoutuneita, heikkolahjaisia, oppimattomia, pelokkaita, apaattisia, masentuneita, neuroottisia, halvaantuneita, väärinymmärrettyjä jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja, Jeesus kiteytti opetuksensa vieläpä vihamiehiimme. Kuinka rakastamme heitä? Muistamme korinttilaiskirjeen 13.luvun säkeet rakkaudesta. Luku on usein siteerattu mm. hääjuhlissa. Seurakunta menettää kaiken muun ( kielilläpuhuminen ja profetoiminen lakkaavat ). Jäljelle jää vain Rakkaus. Kuinka siis kestämme tämän koettelemuksen; siitä on kyse! 1 Joh. 2:5: Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
TOINEN KOETUS Toinen koetus koskee sitä, olemmeko me valmiit siirtymään pois turvalliseksi ja hyväksi koetulta mukavuusalueeltamme? Jumala itse asiassa haastaa meitä liikkeelle jatkuvasti. 2 Kor. 11:
Samassa luvussa Paavali puhuu siitä, kuinka on olemassa valheapostoleja. Sellaiset tekeytyvät valkeuden enkeleiksi, mutta itseasiassa ovatkin täynnä riistoa ja ahneutta; teeskentelyä ja ylpeyttä. Oikean Herran palvelijan tuntee siitä, kuinka valmis hän on antamaan itsestään kaiken. Useimmat apostolit ja Herraa kokosydämisesti seuraavat ovat kärsineet lopulta julman kuoleman uskonsa tähden. Mutta meitä valmistetaan ensisijaisesti nousemaan Herran luokse pyhitettyinä ja tulessa pestyinä. Raamattu ei lupaa kristitylle kunniaa ja kimallusta tässä ajassa. Lopun aikana uskomme koetellaan. Kestämmekö me tulla maailman taholta pilkatuiksi, riistetyiksi ja nöyryytetyiksi? Annammeko kaikkemme, jotta Herran työ voi mennä kauttamme eteenpäin niin, että lopulta Herran nimi tulee korotetuksi? Mitä kunniaa me tuotamme sillä, että nostamme itsemme parrasvaloihin? Eikö kaikki kunnia kuulu Kuningasten kuninkaalle Jeesukselle Kristukselle? Toinen suuri koetin uskollemme, rakkauden ilmitulon lisäksi, on siis se, kuinka antautuneita olemme Herralle ja Hänen antamalleen kutsulleen; Olemmeko kuinka valmiita kärsimään uskomme ja Jeesuksen seuraamisen tähden? Odotammeko palkkaa tässä maailmanajassa, vai luotammeko Herran iankaikkisiin lupauksiin? Antaudummeko Jumalalle, maksoi mitä maksoi? VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! Katja-Leena |
Kommentit