SANANVAPAUDESTA: VASTUU OMISTA TUNTEISTA

Me saatamme sananvapauttamme käyttämällä joskus satuttaa, ärsyttää, saada aikaan hämmennystä ja erilaisia tunnetiloja vastapuolella. Ihmisten ei ole aina kiva kuulla  mielipiteitä, varsinkin jos ne poikkeavat suurestikin omista arvoista ja käsityksistä.  Hyvin tunneherkälle ihmiselle voi olla vaikea sietää niiden herättämiä voimakkaita tunnetiloja itsessään. Joskus toisten mielipiteet suorastaan tuntuvat loukkaavilta. Etenkin, jos asia menee ihon alle.  Sellaiset asiat voivat koskea vaikkapa seksuaalisuutta, uskontoa, parisuhdetta, perhe-elämää jne. Mitä lähemmäksi ihmisyyttämme tullaan, sitä enemmän haluamme suojautua erilaisuudelta ja sen mukanaan tuomilta käsityksiltä. 

Terapeuttini sanoi minulle aikoinaan, että olemme vastuussa vain omista tunteistamme. Tärkeää on vastata omista tekemisistään, seisoa omien arvojensa takana, tutkia itseään ja toimintaansa sekä toimia itse oikein peilaten tekemisiään omista arvoistaan käsin. Jos joku tämän jälkeen loukkaantuu sanomisistani tai tekemisistäni, en ole vastuussa toisen tunteista. Tämä on totta. 

Me tahtomattammekin loukkaamme toisia tarkoittamatta sillä sen enempää mitään pahaa.  Sitten on tietenkin eri asia, jos lähdemme tarkoituksella "sotaan ".  

RAAMATUNOPETUS

Tässä muutama ajatus, mitkä nousevat Raamatusta koskien em. vapauttamme suhteessa ympäristöömme.  Nämä ensimmäisenä nousivat mieleeni:

Kokonaisuudessaan Raamatun Henki kehottaa meitä elämään sopuisasti ja yksimielisesti. Fil. 2. luku. 

1 Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,

2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset

3 ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne

4 ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Apostoli Paavalin kehoitus on annettu ensisijaisesti seurakuntaelämää varten.  Seurakuntaa johtaa Jumalan Henki, itse Jeesus Kristus ja Isä Jumala.  Jumala ei koskaan riitaannu itsensä kanssa. Jos me olemme Hänessä, me tahdomme pysyäkin Hänessä.  Silloin me vaalimme yhteyttä, eikö? Onko tämän päivän Kristuksen seurakunta yhtenäinen ja yksimielinen? Uskomme joutuu koetteille silloin, kun törmäämme mielipiteisiin ja arvoihin, jotka sotivat meidän kristillistä arvomaailmaa ja katsomustamme vastaan.  Silloin sananvapauttamme todella koetellaan ja lähimmäisyyttämme ravistellaan.  OLIKO JEESUS AINA KILTTI SANOISSAAN? Uskovan esikuva on Kristus.  Kerran Hän kohtasi ihmisiä temppelipyhäkössä, vihastui siellä tehtävään kaupankäyntiin ja ajoi kaikki rahanvaihtajat ulos.  Hänen kielenkäyttönsä oli korvissamme vähemmän mairittelevaa:  Matt. 21: 12 Ja Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet. 13 Ja hän sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi', mutta te teette siitä ryövärien luolan." Jeesus hämmensi monta kertaa kirjanoppineita, papistoa ja ylimystöä puhumalla heille suoraan.  Hän ei käyttänyt kovinkaan pehmeää kieltä, vaan sanoi suoraan ja rehellisesti, mitä ajatteli.  Minun käsityskyvylleni sanat ovat jopa todella loukkaavia.  Olisinko minä sanomassa jollekin: " Te, kyykäärmeitten sikiöt "?  Näin esikuvani Jeesus sanoi kirjanoppineille ja fariseuksille.  Jeesus ojensi heitä heidän sanomisistaan.  Toisaalta koen, ettei minulla olekaan sitä auktoriteettia ja vastuuta olla ojentamassa tuolla tavoin yhtään ketään. Tehtävä kuului Jumalan Pojalle. Hänellä on kaikki tuomiovalta taivaassa ja maan päällä.  Mutta, mielipiteisiini minullakin on oikeus.  Matt. 12:24: ( Jeesus: )"Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu". Matt. 5:22 ( Jeesus: ) "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen". LOPUKSI: Jeesusta seuraamalla me olemme aitoja ja rehellisiä suhteessa kanssaihmisiimme.  Seuraamalla Häntä meidän ei tarvitse pokkuroida yleisen tai vastakkaisen mielipiteen edessä.  Jeesus ei ollut siinä mielessä kiltti luuseri että olisi jättänyt kertomatta, mitä Hän on asioista mieltä.  Mielistelemällä ja pokkuroimalla me emme seuraa Häntä.  Jeesus ei lyönyt sanoillaan jo valmiiksi lyötyjä ja sorrettuja. Hän opetti asioista suoraan, mutta ei käyttänyt opetustaan heikkoja vastaan.  Hän kutsui kaikkia parannukseen ja seuraamaan Häntä.   Matt.12:20: Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon.  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!