KUKA TAITAA KRITIIKIN?

Jotkut ihmiset ovat ryhtyneet toisten vikoilijoiksi.  Heillä on merkillinen halu jatkuvasti epäillä, syyttää, etsiä vikoja ja asettaa loputon määrä kysymyksiä toisten eteen. Sellainen saattaa olla vastapuolelle hyvin uuvuttavaa. Toisen ihmisen kyseenalaistaminen; hänen taitojensa, valintojensa ja osaamisensa vähättely, voivat olla pitkälle mennessään jopa sairastuttavia. 

Mitä näkyvämmällä paikalla kukin on ja työskentelee, sitä helpommin joutuu toisten maalitauluksi.  Laukaukset saattavat osua kipeästi. Haavojen parantuminen kestää pitkään, toiset eivät parane kenties koskaan. 

KUINKA KÄSITELLÄ KRITIIKKIÄ?

On kuitenkin opittava käsittelemään kritiikkiä oikein. Mielestäni poliitikko Päivi Räsänen sanoi hyvin eräässä katsomassani haastattelussa: " Kun on kutsumustietoinen omassa tehtävässään, kykenee kohtaamaan siihen liittyvää kritiikkiä".  Hän näki kritiikin kuuluvan osana omaan tehtävänkuvaansa. Ja, sitä se varmasti onkin.

Kritiikin käsitteleminen on tärkeää.  Sitä ei saa sivuuttaa noin vain, mutta sen kohtaaminen totuudellisesti on oman kutsumuksen ja tehtävän kannalta tärkeää. Ilman kritiikkiä me tuskin kukaan kasvamme. Kasvattajan tehtävä on suhteessa kasvatettavaan antaa rehellistä palautetta.  Kritiikki sanana on korviimme sävyltään negatiivinen, mutta itse asiassa se on saajalleen positiivinen mahdollisuus ottaa siitä irti kaikki se, mikä vie häntä eteenpäin. 

Olen keskustellut kritiikistä ja sen käsittelemisestä oman terapeuttini kanssa.  Tärkeää on ymmärtää, etten ole koskaan vastuussa toisten tunteista. En siitä, mitä jokin tekemiseni tai sanomiseni vastapuolella synnyttää. Olen vastuussa omasta toiminnastani. Toiminko minä oikein ja teenkö asiat omasta mielestäni rehellisesti ja kunnolla? Olenko vilpitön? Tähän minun tulee keskittyä, ei niinkään toisten tunneryöppyihin tai sanomisiin, joille ei aina löydy todellisia perusteita.  Ihmiset peilaavat asioita omasta haavoittuvuudestaan käsin. 

Hyvän itsetunnon merkki on se, että kykenee vastaanottamaan kritiikkiä pelottomasti ja avoimin mielin.  Ihminen kykenee perustelemaan omaa toimintaansa ja on tyytyväinen itse siihen, mitä tekee ja mitä edustaa. Hän on tyytyväinen omiin valintoihinsa ja luottaa selviytymiseensä. Hän on toisaalta myös avoin vastaanottamaan toisten apua silloin, kun hän sitä tarvitsee. 

Todelliset perustelut ovat sellaisia, jotka kykenen omassa toiminnassani ja sanomisissani allekirjoittamaan. Jos ne eivät kelpaa muille, niin en ole siitä vastuussa. 

JOKAISELLE ON OLTAVA OIKEUS OMAAN KOTIINSA

Oma koti ja tila on jokaiselle tärkeä. Minulla ei ole oikeutta mennä toisen kotiin arvostelemaan loukkaavasti tai epäkunnioittavasti.  Jokainen hankinta, esine, asia, lemmikki, perheenjäsen ovat kodin haltijalle merkityksellisiä. Minulla ei ole oikeutta arvostella tai asettaa kyseenalaisiksi niitä.  Huomautukset: "Onpas sinulla ruma ja laiha koira, tai onpas sinun kukkasi huonosti hoidetut"; ovat loukkaavia sanottavaksi.  Tällaisia ladellessamme voimme tarkistaa omaa tapaamme ilmaista asioita. 

KOHTELE LÄHIMMÄISTÄ, KUTEN TOIVOISIT ITSEÄSI KOHDELTAVAN

Paras neuvo kaikkeen on: kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Avoin, rehellinen ja reilu kohtaaminen on tärkeää. Aina voin opetella paremmaksi kritiikin taitajaksi.  Se ei ole koskaan myöhäistä.  

Katja-Leena