USKOMME SYVYYKSISSÄ OSA II
Jatkan nyt uskosta. Miksi usko on niin äärettömän tärkeä ja mihin sitä oikein tarvitaan? Ensimmäisessä osassa käsittelin uskoa Raamatun valossa pelastavana ja uskona mahdottomuuksien Suvereeniin Jumalaan. Jumala antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän ( Joh. 3:16; pienoisevankeliumi ).
Nyt siirrymme siihen puoleen uskonkysymyksessä, kuinka usko toimii käytännössä. Mitä on kulkea uskossa ja luottamuksessa Jumalaan? Antakoon Pyhä Henki viisautta niiden jakamiseen lukijoilleni.
1. Usko nojautuu Jumalan armoon ja armovalintaan
Usko nousee armon maaperästä. Tähän päästiin jo edellisessä osassa, kun totesin, kuinka todellinen usko nostaa meidät tuomion yläpuolelle. Aina, kun syyttäjä on niskassamme, on se sitten omatuntomme, toiset ihmiset tai sielunvihollinen, me emme vaella armossa. Armo nimittäin tukeutuu Kristukseen ja Hänen täytettyyn työhönsä Golgatalla. Hänen voittonsa on meille saavutettu voitto, joka tulee ilmi armona so. armahduksena synnistä ja pahasta omastatunnosta.
Armoa ei kuitenkaan tule väärinkäyttää. Armon väärinkäyttäminen tarkoittaa sitä, ettei ihminen näe tuota vapautuksen evankeliumia " lihassa " tapahtuneeksi todellisuudeksi. Golgatalla nimittäin tapahtuivat molemmat, sekä hengellinen että fyysinen kuolema. Ylösnousemuksessa Jeesus nousi kokonaan uuteen todellisuuteen. Mitä tämä meidän kohdallamme nyt tarkoittaa?
Jumalan armovalinta Kristuksessa kohdistuu ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Hän on valinnut meidät uskon kautta voittamaan kokonaan uuden elämän jo nyt. Hän " piilottaa " meidät Poikaansa. Hän näkee meidät täydellisinä Pojassaan. Katsomalla Jeesukseen, Hän ei näe meidän pahuuttamme ja epäpuhtauttamme. Kaikki vajavuus sälytettiin Pojan päälle.
Kun olemme kulkeneet kasteen läpi, me nousemme uutena armosta. Jos me pysymme tuossa armovalinnassamme, olemme valmiit seuraamaan Kristusta maksoi mitä maksoi. Me tahdomme vaeltaa puhtaasti ja lankeamatta uudelleen, sillä ymmärrämme kalliin veren hinnan.
Room. 6:22 sanoo: Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Armon väärinkäyttäminen jättää hinnan huomiotta. Silloin ihminen käyttää elämänsä kaikkeen turhuuteen ja missaa Jumalan suunnitelman elämässään. Mietitään tänään, mistä kaikesta Jeesus on meidät pelastanut? Näkyykö elämässäni tänään se vaelluksen arvokkuus, mitä verenhinta edellyttää? Voinko sanoa, että "uusi ihminen" vaeltaa matkassani?
Todellinen usko lujittuu Kristukseen. Se on luja luottamus ja ojentautuminen sitä kohden, mikä ei vielä näy. Me olemme yhä täällä alhaalla, mutta matkalla kohti kirkkautta ja täydellisyyttä. Sen Jeesus avasi meille ylösnousemuksellaan. Upea päämäärä Hänessä! Me takkuilemme välillä, poljemme paikoillamme ja erehdymme, mutta me nousemme jälleen. Alennustilaan ei pidä jäädä! Suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin.
Ps. 25:10: Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.
Room. 11:6: Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.
Moni kristitty lankeaa ajattelemaan, että armo riittää ja tekoja ei tarvita. Kts. edell. Roomalaiskirjeen jae. Tämän ajattelun heikkous on siinä, että me vaellamme Kristuksen jalanjäljissä ja Hänen teoissaan. Emmekö siis luottaisi Häneen? Vain Hän on täydellinen ja vanhurskas, kuten Sana ilmoittaa. ( Vanhurskaus = Jumalalta tullutta oikeamielisyyttä eli hurskautta; täysin ulkopuolelta ihmisen tulevaa ).
Meidän tulee ymmärtää armo nyt paljon syvemmin. Jeesus on armon Mestari: Hän armahtaa kenet tahtoo ja pyhittää kenet tahtoo. Ja, Hänen tahtonsa on, että kaikki ihmiset voisivat pelastua! Mikä armo!
1 Tim. 2:4: joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
2. Usko kyselee epätoivoisesti Jumalan perään
Mark. 14:
35 Ja hän ( Jeesus ) meni vähän edemmäksi, lankesi maahan ja rukoili, että, jos mahdollista, se hetki menisi häneltä ohi, | ||
36 ja sanoi: "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!" | ||
37 Ja hän tuli ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Simon, nukutko? Etkö jaksanut yhtä hetkeä valvoa? | ||
38 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Jälleen näemme, kuinka Jeesus uskoi lujasti tuohon mahdottomuuksien Suvereeniin Jumalaan. Onhan Jeesus Isäänsä luottava "lapsi". Uskova kulkee Jeesuksen viitoittamaa samaa tietä. Kuinka oli apostolien laita? He kaikki joutuivat kulkemaan kuoppaisen ja kapean tien. Ei ollut yhtäkään opetuslasta Jeesuksella, joka ei olisi kokenut vainoa, kidutusta, tuskaa ja ahdistusta matkallaan. Kuinka me luulemme pääsevämme vähemmällä? Matt. 10: 25: Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!  Me olemme saattaneet tähän asti ajatella, että usko suojelee meidät kaikelta kivulta. Ei suinkaan. Mutta ilman uskoa meidän olisi mahdotonta niistä selvitä. Usko on armo meille selvitäksemme tästä vaelluksesta, mikä vielä on vajaata ja odottaa täyttymystään. Meillä on kuitenkin Jumala, joka on voimallinen. Hän vahvistaa ja lujittaa meitä. On mahtava kaiken ahdistuksenkin keskellä todeta: Usko kantaa! Jeesuksen veri ja risti riittää. Häneen uskomalla me muutumme kirkkaudesta kirkkauteen Hänen kaltaisekseen. Apt. 26 ( Jeesuksen sanoja Paavalille hänen kääntymyksessään):
|
Kommentit