KUN OLIN NUORI ( oma todistukseni )

Nuoruus on herkkää ja erityistä aikaa.  Se on etsinnän aikaa sekä suhteessa omaan itseensä että myös suhteessa toisiin. Nuoruudessa monet etsivät myös Jumalaa. Niin minäkin.  Rippikouluiässä ollaan kaikkein herkimpiä näiden kysymysten äärellä.  On siis aivan perusteltua, että rippikoulu asettuu tuohon ikäkauteen.  Silloin etsintä on kovimmillaan. Minäkin etsin. Muistan, kuinka sisimmässäni oli tyhjä tila. 

Naapurin tyttö kuoli liikenneonnettomuudessa kotitieni liittymän kohdalla. Hän oli kanssani samanikäinen, 16-vuotias ja luokkatoverini.  Olin juuri tuolloin pikkuserkkujeni luona ja suunnittelimme Särkänniemeen menoa, kun suru-uutinen tavoitti minut. Otin ensimmäisen junan palatakseni kotiin.  Elämä tuntui pysähtyvän siihen.  Tajuntaani ei millään meinannut mahtua, kuinka nuori menestyvä ihminen otetaan yhtäkkiä pois.  Hän oli vasta elämänsä aamussa. 

Tajusin, että se olisin voinut olla minä. Jotkut ystävistäni olivatkin ensin luulleet, että menehtynyt oli ollut minä.  Asuinhan saman tien varrella.  Kun ajattelin asiaa, ahdistuin.  Olisinko minä ollut valmis?  Olivatko minun asiani Yläkertaan kunnossa?  Tiesin vastauksen: Eivät olleet. Sen sijaan naapurin tyttö oli pienestä asti uskonut Jumalaan ja käynyt seurakuntanuorissa. Hän oli valmiimpi kuin minä.  Onni sinänsä.  Tämän oivaltaminen ehkä hieman lievitti ahdistustani, mutta en siltikään ollut täysin vapaa. 

Tämä oli se prosessi, joka ajoi minut Jumalan luokse. Ehkä monet ystävistäni eivät ole tätä tienneet.  Siksi halusin sen jakaa. Marjan kuolema veti minut Jumalan luokse. Ymmärsin, että minun matkalippuni oli vielä allekirjoittamatta.  Halusin itselleni sitä samaa, mitä Marjallakin oli: Uskon Jeesukseen ja iankaikkiseen elämään. Se riittää pelastukseen. Ei tarvita mitään muuta.  Se lippu on Jeesuksen verellä merkitty.  

VIELÄ EHTII

Vieläkin ehtii junaan, vaikka olisimme elämämme iltapuolella.  Juna on liikkeellä niin kauan kuin kysymyksiä riittää.  Elämän perustan tulee olla vahva ja luja. Sen päälle uskaltaa rakentaa ilman että tarvitsee koko ajan miettiä, riitänkö minä?  Meidän ei tarvitse riittää. On Yksi, joka on täydellinen. Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun saakka. 

Haluan kehoittaa sinua: " Ota matkalippusi vielä, kun ehdit sen tehdä; Tartu kiinni kaksin käsin iankaikkiseen elämään ja pelastukseen, jonka vain Jeesus voi tarjota.  Silloin, lähdimmepä hetkenä minä hyvänsä, olemme valmiit kohtaamaan Luojamme ja Vapahtajamme. Näin voimme lievittää myös jälkeenjäävien surua. He tietävät, että olemme turvassa ja tapaamme vielä.  Jumalan kutsumana minun on vastuu kertoa tämä sinulle. Niinhän Marjakin aikoinaan todisti minulle".

Raamattu on kirja, joka on totta, ei tarua. Iankaikkinen elämä aukeaa vain ja ainoastaan uskomalla Jeesukseen ja ottamalla Hänet sydämeemme.  Pyhä Henki sisimmässämme todistaa, että olemme Hänen omiaan. Onko sinulla tämä todistus? Voitko sanoa, että olet uskossa ja pelastettu? Jos voit, onnittelen sinua. Se on ajassamme kaikkein arvokkainta. 

Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Room. 8:16.

TARTU KIINNI IANKAIKKISEEN ELÄMÄÄN, TÄNÄÄN!

Rukous: Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen; Kiitos,että annoit henkesi minunkin syntieni tähden. Isä, rukoilen, että annat anteeksi kaikki syntini ja annat Sinun rauhasi sisimpääni. Tunnustan, kuinka avuton olen ilman Sinua. Vain Sinä kykenet nostamaan minut kuoleman yläpuolelle. Ei yksikään toinen. Vihollinen on pimittänyt minulta monta salaisuutta. Vain Sinä kykenet avaamaan sisimpäni totuudelle ja antamaan sisimpääni Pyhän Hengen vakuudeksi. Isä, täytä minut Hengelläsi ja anna minulle pelastusvarmuus. Pidä minut pystyssä viimeiseen päivään saakka. Tee minusta todistajasi. Aamen.