PYHÄLLÄ MAALLA

Olin perheineni joitakin vuosia sitten lomamatkalla Israelissa.  Matka pyhälle maalle ei suinkaan ollut ensimmäinen, mutta sitäkin mieleenpainuvin.  Ensimmäisen kerran, kun kävimme siellä, teimme mieheni kanssa hieman myöhästyneen häämatkan. Siitä en muista paljonkaan. Odotin tuolloin ensimmäistä lastamme ja olin erittäin pahoinvoiva. Matka alkoi elämään minulle oikeastaan vasta, kun olimme takaisin kotimaassa. 

Mutta, tuo viimeisin matkamme Israeliin on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Siinä oli jotakin yliluonnollista.  Muistan, kun kone laskeutui Tel Aviviin, tunsin ihmeellisellä tavalla tulevani kotiin.  Halusin joka solullani astua tuon maan kamaralle. Sisimpäni täytti valtava odotus ja kaipuu.  Sellaista en ollut aiemmin kokenut.  Tiesitkö, että kerran kaikki kansakunnat tulevat virtaamaan Jerusalemiin kuuntelemaan Herran opetusta? Tuhat vuotista valtakuntaa hallitaan sieltä käsin. 

Jes. 2:2:

Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne.

Muistan, kuinka seisoin hämärtyvässä illassa Jerusalemin kaupungin reunamilla sijaitsevan hostellin parvekkeella, tähyillen kaupungin yli. Rukoilin ja siunasin kaupunkia, luin sen ylle Herran siunauksen. Kohotin käteni ja pyysin;" Herra varjele tätä kansaa ja valmista se vastaanottamaan Sinut "!

Teimme retken puutarhahaudalle ja itkumuurille. Kun vaelsimme ystävämme toimiessa oppaanamme pitkin Jerusalemin katuja, näimme sekä vanhan että uuden kaupungin elämää ja ihmisiä. Istuimme välillä johonkin pieneen ravintolaan syömään ja jatkoimme taas matkaamme. Ei ollut mitään ongelmaa liikkua siellä.  Turvajärjestelyt olivat toimivia joka paikassa, minne menimme. 

Vain kerran olin hieman peloissani, kun eräällä retkellämme ajoimme pienen kylän läpi, missä joukko kyläläisiä piiritti automme ja huusivat kovaan ääneen.  En tiedä, mitä he huusivat, mutta katsoimme parhaaksi poistua paikalta. Ilmeisesti turistit eivät olleet kovinkaan tervetulleita sinne. 

HERRAN PALVELIJA KÄVELI VASTAAMME

Muutaman kerran olin Jerusalemissa kiinnittänyt huomioni valkopaitaiseen ristiä kaulassaan kantavaan nuoreen israelilaismieheen, joka kierteli jututtamassa ihmisiä, etenkin turisteja. Hän näytti tulevan aina vastaan siellä, missä turistit mielellään liikkuivat.  Eräs tanskalainen isä oli perheineen törmännyt tähän mieheen. Israelilainen oli kertonut heidän elämästään kaiken.  Tanskalaisturisti oli täynnä intoa siitä, mitä kaikkea Jumala oli heille puhunut. 

Minunkin sisimpääni tuli valtava halu törmätä vielä tähän nuorukaiseen. Ehkäpä hänellä olisi sanoma meillekin; minulle ja perheelleni!  Rukoilin hiljaa mielessäni: "Herra, en aio lähteä täältä, ennen kuin siunaat myös minua ja perhettäni ".

1 Moos. 32:26:

Mies sanoi hänelle: "Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee." Mutta Jaakob sanoi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." 

Rukoukseni kuultiin; eräänä kauniina päivänä, kun olimme jälleen liikkeellä Jerusalemissa, tuo nuorimies tuli meitä kohden. Sisimmässäni läikehti. Nyt hän tulee ja siunaa meitäkin!  Miten mahtavaa; mikään muu ei ole niin arvokasta kuin Jumalan siunaus perheellemme! Ja, sen välittämisessä Hän käyttää palvelijoitaan. 

Mies tuli ja välitti perheelleni Herran sanoman. Hän sanoi asioita, jotka painoin sisimpääni.  Ne olivat elämän ja toivon sanoja! Kiitos Herralle!

Saako meidän sisimmässämme tänään olla kaipuu kuulla Herran sanoja ja vastaanottaa Hänen siunauksensa elämäämme? Mikään muu ei ole niin arvokasta.  Ei mikään  muu. 

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Katja-Leena